Tänään aamusta ajelin Oittaalle, jossa vielä peltolenkkiä ja vajaan kolmen kilsan metsälenkkiä mahdollisuus hiihtää. Kakkossuksilla, karvapohjilla liikenteessä.
Ajankohtaan nähden ihan hyvässä kunnossa, toki latukoneen perässä pääsin hiihtelemään. Harmi, että kesken ensimmäisen kierroksen onnistuin kaatumaan, ja side irtosi toisesta suksesta. En ole varma, johtuiko se itse kaatumisesta vai siitä, että ujosti jarrutin ja side irtosi, jonka myötä kaaduin. Hämmentävä tilanne, kun ei edes vauhtia ollut juurikaan. Jarrutuksellekaan ei ollut tarvetta, mutta ajattelin pitää pesäeroa edellä menevään latukoneeseen.
Eiköhän tuo kuitenkin ollut merkki siitä, että hiihtokausi olisi paketissa omalta osalta. Vähän tekisi mieli mennä vapaata vielä hiihtämään, kun se näytti niin hyvältä latukoneen jäljiltä... Menee vaan kovin likaiseksi baana, eikä viitsi tänä vuonna hankittuja S2:sia vielä pilata. Noh, saa nähdä kävisikö siellä vielä. 1295km jäi mittariin, jos en nyt innostu vielä käymään ladulla.
Varmaan maksimissaan ensi viikon vielä huoltavat Oittaan latuja, lunta oli varmaan parhaimmillaan vielä puoli metriä, mutta parista paikasta metsälenkillä jo puhki.