Tärkeät kaksi pistettä
Jälkijunassa, vaan ei junan tuoma, taikka ratapihalta oleva kommentti sunnuntain otteluun.
Olipas hieno kiekkotapahtuma, jossa riitti monenkirjavaa ja hiuksianostattavaa käännettä. Kaikkien upeiden entisten mestareiden kunniaksi pisteet korjattiin pois kuljeksimasta ja voitto takasi myös hetken hengähdystä taistelussa kotiedusta. Pelkästään tämän Jatkoajan otteluketjun pituudesta voi päätellä, että ottelu tarjosi viihdettä myös muillekin kuin ifkin ja tepsin kannattajille. Kiitos siitä kuuluu molemmille ´riidan´ osapuolille. Tämä oli hyvä peli ikävistä tapahtumista huolimatta.
Itse otteluun.
IFK tyrmäsi TPS:n avauserässä, kuten se teki edelliselläkin kerralla joukkueiden kohdatessa Jäähallissa. Kurin puute, keskittymisen herpaantuminen ja tyytyväisyyden tunne hiipivät jälleen puseroon kesken kaiken, ja tulos oli näkyvissä valotaululla toisen erän lopussa. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kauden TPS-kohtaamisiin Helsingissä, voitto 5-2, häviö 3-4 (3-0:sta) ja viimeisin ottelu siis 5-4. Käytännössä kaikissa otteluissa IFK kykeni jossakin vaiheessa pistämään sellaisen vaihteen silmään, ettei tepsillä ollut mahdollisuuksia vastata siihen.
Kun oma peli jää pukukoppiin ja vastustaja pystyy nostamaan ripitysten jälkeen tahtotasoaan kahdella pykälällä, voi käydä juuri jälleen tapahtuneella tavalla johtoasemassa. Mielestäni TPS kaatui juuri siihen samaan asiaan jolla kykeni pelin kääntämään tasoihin, eli ensimmäisellä erätauolla haettuun, kovaan henkiseen lataukseen. TPS-pelaajilta meni yksinkertaisesti ylitse tämä psyykkaus, ja se kostautui toisen erän lopussa jäähysumana. Tällä kertaa intensiteetti- ja testosteronipiikki ei auttanut tepsiä voittoon, kuten edellisessä Helsingin kohtaamisessa. ”Harkinssit” viimeistelivät kylmän viileästi 5-3:een lukemat, ja tämä oli viimeinen niitti ottelulle. 5-4-maali oli kosmeettinen tahra tulostaululla.
Yksittäisiä pelaajia en lähde tässä nostamaan ylitse muiden, mutta olipa jälleen kerran mainio suoritus Kimmo Kuhdalta rangaistuslaukauksesta. Siinä ei Lassilalla ollut paljoakaan saumaa torjua, sen verran pakastinkylmä paloposti oli. Jäätävää.
Pärssinen oli kuten aina, erinomainen. Hurtaj tuo variaatiota omaan peliin, sillä sen verran yhdestä puusta on kaikki loput sentterimme veistetty. Stathos koppasi monta vaarallista laukausta hanskaansa. Kohtuullisen hyvä suoritus. Puolustus kävi jälleen kerran ON/OFF-kokeilujaan, ja vuorostaan Benysek oli kuutamolla kuin lumiukko. Joonas Vihkon maali oli upea. Siinäpä ne omasta joukkueesta.
Vastustajan pelaajalistan tutkiminen on turhaa silloin, kun IFK kohtaa JYP:in, Jokerit taikka TPS:n. Huolimatta puuttuvista pelaajistaan juuri nämä joukkueet kykenevät parhaiten kompensoimaan ja nostamaan puuttuvien ”tähtipelaajien” ohitse halun piestä IFK. Näiltä joukkueilta löytyy aina jostain junioreista taikka reservistä sellaisia pelaajia, jotka tekevät sen uran avausmaalin kaikkein mieluiten juuri IFK-maaliin. Sitä paitsi liigassa A-junioripitoinen yhdistelmäkin kykenee antamaan vastuksen kenelle tahansa joukkueelle, jos vastustaja lähtee takki auki ja luistimet jäänpinnan yläpuolella otteluun. Kyllä A-junioreissa löytyy tasokasta pelaajamateriaalia ympäri Suomen. Tästä esimerkkinä EHL-peleihin valmistautuneen IFK:n lähettämän ryhmän mallikas taistelu Turussa 90-luvun lopussa.
Loukkaantumisiin.
Elorannan polvitaklaus on puitu sadan kirjoittajan voimin täällä, joten en puutu sen suuremmin tilanteen nyansseihin. Tapahtunutta ei voi korjata, eikä tekoa katsoa läpi sormien. Sikamainen temppu, josta toivottavasti tulee tuntuva rangaistus. Olisiko Vopatin pitänyt takoa järkeä Elorannan päähän? Kyllä olisi, mutta tällä hetkellä en vaihtaisi saavutettuja kahta pistettä tähän selkäsaunaan. Onko Vopat tärkeä myös pelillisesti ifkille? Kyllä on. Tämän voi käydä mittaamassa esimerkiksi IFK:n sisäistä pistepörssiä vilkaisemalla. Toisin kuin monet muut ”kovanaamat” liigassa, niin hän kykenee auttamaan joukkuettaan vähintään yhtä paljon pelaamalla. Jos mies olisi yksipuolisen kostoreissun jälkeen istunut runkosarjan loppuun asti pelikiellossa, olisi se ollut selkeä menetys ja heikennys. Uskallan väittää, että Vopatin uhoamisella oli ainakin henkisiä vaurioita aiheuttava vaikutus tepsin aitiossa, jos ei mitään muuta. Tämä näkyi kolmannessa erässä. Eikä se spontaani vihanpurkaus ollut ainakaan minun silmissäni mitenkään negatiivinen juttu. Suomen SM-liiga on hieman eri asia kuin esimerkiksi NHL, jossa joitakin joukkueita ei kohdata kuin pari kertaa kauden aikana, sekä kaupunkien sijaintien etäisyydet toisistaan ovat suurempaa luokkaa mitä meillä Suomessa. Täällä kaikki joukkueet kohtaavat toisensa riittävän monta kertaa, ettei sikailujaan pääse karkuun kouluttamisen haluja löytyessä. Lisäksi seuraavan kauden työpaikan löytäminen saattaa olla hankalaa, kuten Toni Sihvosellekin kävi. (loukkaantumiset jne. lisäksi huomioiden) Kuten Susi Mikkolainen totesi, niin ei kovinkaan moni liigapelaaja pärjäisi Vopatin kanssa nyrkkitappelussa. Se taito ei ole mihinkään hävinnyt. Kaikesta huolimatta illan tapahtumista voi hyvällä syyllä löytää syyn valmennukselle, miksi penkin päähän voi hankkia myös sellaisen vähemmän taitavan kaverin...
Mitä Karalahden tekemisiiin, taikka tekemättömyyksiin tulee, niin sitä on turha puida. Samasta syystä kuin Sihvostakaan ei koulutettu Tuomo Ruudun ajamisesta, niin Karalahti päästi myös Elorannan kuin koira veräjästä. Sihvosen nimi entisenä IFK-kipparina painoi vaa´assa silloin yhtä paljon kuin Suhosen olo valmentajana penkin takana. Elorannan tuttuus Karalahdelle on käynyt kohtuullisen kalliiksi. Ehkäpä kannattaisi valita joku muu kaljakaveriksi... ;-D Toisaalta, eipä olisi IFK:lla varaa menettää myöskään Karalahtea pelikieltojen vuoksi jatkossa kertaakaan. Tietysti jos sellaisia tilanteita vastaan tulee, että on pakko tehdä jotain, niin eihän siitä voi miestä syyttää.
Schneiderin viikatteen huomioiminen ja viheltäminen ison jäähyn muodossa oli Henrikssonilta oikea veto. Kaikki tuomarit eivät olisi uskaltaneet viheltää samalle joukkueelle kahta suihkutuomiota yhden ottelun aikana. Itse odotin jotakin (2+)2+(10) tms. maksimissaan juuri aiemmat tuomiot huomioiden.
Huvittavaa eräällä tavalla, että juuri TPS:ää vastaan tapahtui mitä tapahtui. Onhan muistissa vuoden 1999 finaalit. Silloinhan Jortikka aloitti itkemisen ja mediapelin IFK:n ´rumia otteita´ kohtaan. Voi sitä hammastenkiristystä ja uhkailuja, ”ettei tiedä edes miten tässä enään viitsii valmentaa SM-liigassa, kun on niin törkeää”. Niinpä niin. Mies oli kyllä aika pitkälti tosissaankin, sillä ei savua ilman tulta. Lisäksi Jan Calounin puhuminen pihalle kesken finaalien, kun haluttiin korvaus Bergin ulosajosta. Sakot olisivat olleet tuolloin täysin riittävät tuomioksi. Että kyllä tätä puhumalla hankittuja ansioita osataan puuhata muuallakin, myös naapurissa. Tästäkin syystä IFK on täysin oikeutettu harrastamaan jälkipyykkien pesemistä, sillä sen verran IFK on tullut vastaan muita joukkueita pelityylinsä kanssa. Jälkipyykeillä tarkoitan esimerkiksi Hulkkosen pelikieltoa. Jos IFK:ssa koetaan, että väärin tehty, niin miksei raporttia saisi pistää? Eihän tässä ole häviäjänä kuin kassapuoli jos ollaan väärässä, sillä ei kurinpitäjä jakele tuomioitaan mutu-tuntumalla, tai ainakaan se ei siltä vaikuta. Kuinka moni vastustaja oikeasti kaipaa sika-IFK:ta metsästämään omia tähtipelaajiansa kentälle? En usko kovinkaan monen. Tämä oman käden oikeuden ottaminen on täysin perusteltua siinä tilanteessa, jos vastustaja ei saa rangaistusta teoistaan.
Nyt olisi kyllä menestyksen aika IFK:llakin, jo pelkästään palkkamenoja katsomalla. Ei sen puoleen, ollaan sitä rahoja tuhlailtu muuallakin. Tämän jälkeen voidaan aina palata siihen ”wanhan hywän ajan taitokiekkoon”, jossa joukkueen kasaaminen ´profiilipelaajilla´ on erittäin halpaa puuhaa... Kyllä, itse kaipailisin vähintään tuplasti sikailuja, ylilyöntejä, perstaklauksia, nyrkkitappeluja jne., mutta kuinka moni ammattivalmentaja lähtee pelkästään tätä tarkoitusta varten johtamaan joukkuetta? Väiski Vemmelsääri? Nyt on ollut aika kokeilla muuta taktiikkaa, kun Suutarisen-, Noutaja-episodien ja WS-kausien IFK joutui silmätikuksi oikeastaan kaikilta mahdollisilta ilmansuunnilta, enkä ollenkaan väittäisi IFK:n pelanneen huonosti tällä kaudella nykyisellä joukkueella. Ylilyöntejäkin ollaan nähty, vaikkei kaikkien mielestä tarpeeksi... Eiköhän kannata pistää adressi liigalle pystyyn ja nimiä vetoomukseen, että IFK:n perinnekiekko pitää palauttaa. Nämä paperit sitten jokaiselle liiga-paikkakunnalla ottelutapahtumiin huolimatta siitä pelaako ifk. ;-) Vetoomuksessa esimerkiksi erityismainintana kohta siitä, että nyrkkitappeluihin osallistuvat pelaajat saavat vain 5 minuutin rangaistuksen, ja tämän kärsittyään palaavat kentälle yms.... Eiköhän jälleen ensi kaudella viimeistään nähdä törttöilevä HIFK..
Hieman venähti tämä juttu, joten pistetään pitkä kiekko tähän kohtaan.
Hyvä taistelu kahdelta hyvältä joukkueelta. Kiitos siitä. Lisää tälläistä ja nitroja!
edit. vähän sitä sun tätä kaikilla mausteilla