Heti alkuun on sanottava, etten poistunut eilen hallista ihan yhtä riehakkaalla mielellä kuin suuri osa tännekin kirjoittavista IFK-kannattajista. Ottelun aikana tunteet heittivät toki ympyrää, mutta päällimmäiseksi fiilikseksi jäi kaikesta huolimatta pettymys. Komea nousu ei päättynyt kliimaksiin vaan täydelliseen kapteeni Lehtosen tyrimiseeen, alokasmaiseen virheeseen, joita ei luulisi liigassa tapahtuvan.
Ottelun ensimmäinen erä oli pääosin Draperin näytöstä - ei kovin komeaa - mutta näytöstä kuitenkin. Herätti erä muitakin tunteita. Näytti siltä, että Apen julkinen joukkueen herjaaminen oli tuottanut tulosta - taklauksia ei nähty ja samalla oli kadonnut pelistä kaikki muukin. Tappara ei hallinnut erää, mutta totuuden nimissä IFK:lla ei ollut yhtään maalintekopaikkaa. Samaan hengenvetoon voi todeta, että Jokerijuniori ei olisi päästänyt tuossa erässä yhtään kiekkoa omiin, mikäli olisi petomaalissa seissyt.
Toinen erä oli pelkkää pakkopullaa, kumpikaan joukkue ei juuri maalilukemia pyrkinyt muuttamaan. IFK sai lopussa pari maalia ja syttyi. Tappara vetelehti, mutta ei uskonut vielä tulevaan, vaikka tässä vaiheessa oli jo selvää, että IFK aikoo vielä yrittää.
Kimmo Kuhdan maali kolmannen erän alussa käynnisti takaa-ajon, jonka vertaisen olen hallissa kokenut vain kerran. Se tapahtui 70-luvun alussa ottelussa IFK-HJK, HJK johti ensi erän jälkeen Peltosen ja Tammisen näytöksellä 6-3. IFK vei loput 5-0. Tuo ottelu päättyi kuitenkin niin kuin tämänkin olisi pitänyt päättyä. Saavutettu 7-6 johto piti ja ratkaisu tehtiin tyhjiin eikä omiin, siinä on melkoinen ero ja siksi olo ei eilen ollut niin autuaan onnellinen, kuin monella muulla näytti olevan.
Joka tapauksessa Kuhdan maali, vastustajan liikkeen loppu ja Tapparan vuosia jatkuneen armottoman mailahäirinnän karsimisen yhteisvaikutus oli 4 maalia lisää IFK:lle. Positiivista oli ykkösen onnistuminen maalinteossa ja Vihko-Ruutu kaksikon jatkuva erinomainen peli. Kunhan Häppölä saataisiin samalle tasolle olisi tuo ketju loistavalla tasolla.
Viimeisessä erässä tuli mieleen uudelleen Apen teesit. Ottelun alussa ne tuntuivat typeriltä, antiIFKmaisilta. Mutta entä viimeisesssä erässä. IFK takoi viisi maalia ottamatta jäähyäkään ja fiilis hallissa oli kieltämättä poikkeuksellinen, onko sittenkin mahdollista pelata kotiyleisöä riehaannuttavaa kiekkoa ilman jäähyjä. Vastaus ei ehkä ole niin mustavalkoinen, kuin täällä viime päivinä on annettu ymmärtää.
Kaikesta hyvästä huolimatta maalivahtiongelman ratkaiseminen on edessä, tuollaisella mv-pelillä on turha haaveilla mitaleista. Päällimmäinen fiilis ottelusta poistuttaessa oli siis yleisöystävällisestä viimeisestä erästä huolimatta pienoinen pettymys ei hiuksia nostattava riemu, taidan olla poikkeuksellinen petofani, jolle mikään ei riitä.