Luetaan ketju vasta myöhemmin, mutta nyt nopeat tunnelmat.
Sain melkein sydänkohtauksen ensimmäisessä erässä. Siis tsiisus mitä peliä, mutta Saipa oli hyvä. Lähtivät nopeisiin hyökkäyksiin ja luistin kulki muutenkin mallikkaasti. Janne arpoi maalissa ja peli oli IFK:lta surkeata. Ykkösketju oli kusessa joka kerta, kun oli jäällä. Ja Kurvinen, Laakso sekä Schnabel nostivat pulssin huikeisiin lukemiin joka kerta kun koskivat kiekkoon. Uskomatonta säätöä lähes koko erä.
Jokaisen erän alku oli melkoista tervanjuontia, mutta toisessa meno sentään parani ja hallissa tunnelma nousi. Vasen laita oli joku maaginen reitti, josta IFK pääsi nousemaan ja ratkaisemaan peliä. Ikävää tosin, että 2. erän alussa Saarinen loukkaantui. Kuuppaan osui, mutta itse en oikein nähnyt tilannetta. Dumareilla oli kevyt poikaporukan keskustelukerho, joka ei johtanut mihinkään. Saarinen ja Karalahti hieman kyselivät tilanteesta, jonka jälkeen Saarinen katosi forever.
Onneksi toisessa ja kolmannessa erässä IFK sai otetta pelistä, vaikkakin henkilökohtaisia virheitä sattui vieläkin erittäin paljon. Avaukset menivät niin usein suoraan vastustajalle, pitkiä kiekkoja tuli paljon, tärkeissä aloituksissa tuli häviöitä liian paljon ja ennen kaikkea pelaaminen oli oudon flegua koko ottelun ajan. Omalla alueella kiekkoa oli vaikeata saada edes keskialueelle ja yleisilme oli koko matsissa kyllä sellainen pehmeät kädet/pehmeät jalat eli taklauksetkin ovat vain pehmeätä tönimistä ja muutenkin peli oli ajoittain vain kevyeen painiin rinnastettavaa. Mitäköhän jengi oli tehnyt tossa lomalla.
Onneksi ote parani, mitä pidemmälle ottelu meni. Se Vihkon 3-3 maali oli toki taas niin pehmeätä meininkiä, mutta muuten jengi alkoi nostaa pikkuhiljaa vähän tasoaan ja vaikka jatkoaika on helvetillistä jännittämistä niin ei siinä Saipalla ollut samalla tavalla jakoa. Olipa siis kokonaisuudessaan paska ottelu, mutta myöhemmin tuosta muistetaan vain se riemukas voitto ja hyvä fiilis matkalla rotsi auki hallilta pois.
Illan onnistujia olivat:
- Hirso: kundi teki kaksi maalia tiukkaan paikkaan. Ensimmäinen avasi IFK:n maalitilin ja toinen ratkaisi koko matsin. Kaiken lisäksi ratkaisumaalissa Hirso oli se, joka käynnisti koko homman omalta maalilta
- Laakkonen: sillä riittää kyllä virtaa valtavat määrät pörrätä tuolla jäällä
- Karalahti: ekassa erässä vähän flegu ja välillä paljon seisoskelua, mutta kyllä Jergus ottaa äijän silloin, kun pitää ja pelaa ammattimaisesti tilanteet. Hänelle harvoin tuli mitään virheitä
- katsojat: halli ei ollut täynnä, mutta 99% miesvoittoisessa joukossa oli vanhat starbat liikenteessä, jotka spydärin voimalla analysoivat, kritisoivat ja tukivat jengiä taas ihan ansiokkaasti. Meininki oli sopivan ok
Epäonnistujia oli vähän liian iso joukko tänään. Esimerkiksi Schnabel ei ollut lainkaan tasollaan ja kun Saarinen oli about 2 erää poissa niin silloin Schnappi joutui kantamaan ison vastuun Laakson kanssa, joka onneksi paransi matsin aikana. Hyvä oli se, että Kurvinen siirtyi 3. pakkipariin matsin aikana ja sai vähemmän peliaikaa. Se ekan erän pelailu oli hiukset pystyyn nostattavaa. Ensi matsissa toki jokaisen pitää viimeistellä paremmin. Ei maalin yli, ei tolppaan, ei säätöä läpiajoissa, eikä sellaista helvetillistä ryysistä maalin eteen kuten 3. erässä ja jatkoajalla, missä kiekko pyörii koko ajan about viivalla, muttei saada edes tyhjään byyriin.
Tästä on nyt parempi jatkaa.