Säälipelit näyttivät taas pleijareiden ihmeellisyyden. Eli sen, että jokaisesta löytyy muutamat pelaajat, jotka pystyvät nostamaan selkeästi tasoaan näihin kauden tärkeimpiin peleihin.
Näin on. Itselleni jäi sääleistä mieleen:
1. Blues-Kärppä-sarjan ensimmäinen matsi, jossa Blues pelasi IFK-fanin näkökulmasta unelmapelin fyysisesti:taklauksia jaettiin koko joukkueen voimin joka puolella kaukaloa. Takalauksia myös otettiin miehekkäästi vastaan. Tästä kunnia Peetu Matikaiselle. Toivottavasti Nokka saa joukkonsa samanlaiseen vireeseen:tappiokaan ei wituta niin paljon, jos jokainen pelaaja kentällä antaa kaikkensa. Tämän takia esim. viime vuoden säälitappiot ovat edelleen päänsärkynä takaraivossani- tapa jolla nuo matsit hävittiin, oli häkellyttävä.
2. Huippuyksilöt, jotka säilyttävät tasonsa pleijareissa. Esimerkkinä vaikkapa Jukka Hentunen, joka raatoi joka puolella kaukaloa. Maestro Hirsolta toivon erityisesti tuota oman tason säilyttämistä myös pleijareissa.
3. Huippuyksilöt, jotka nostavat tasoaan pleijareissa. Mieleen jäivät kokeneet konkarit Brunberg ja Nylander (tosin pelasivat alle tasonsa runkkarissa) , mutta erityisesti Jori Lehterä. IFK:sta voisi odottaa jotain tällaista Granlundilta ja ehkä jopa Haatajalta.
IFK:n ollessa kyseessä, ei pleijareista voi odottaa oikeastaan mitään : joukkue saattaa tarjota meille faneille kaikkea maan ja taivaan väliltä. Matsit saattaavat olla ohi neljän ensimmäisen pelin jälkeen, tai sitten niitä pelataan kaikki 21. Itse toivon tuota venttiä.
Alla muuten muutama varma tieto IFK:n pleijareista:
- jo HPK:ta vastaan mennään kahdessa ottelussa jatkoajalle
- Lunkka pelaa vähintään yhden pleijarin
- ensimmäiset tämän kauden videot lähetetään liigan kurinpitovaliokunnalle Hämeenlinnasta, pääosissa Ross Lupaschuk
Alkais jo..