Yksi perusongelma, tuttu myös viime kaudelta, on HIFK:n järjetön epätasaisuus. Alle viikossa 7-3 voitto narreista ja 2-6 pataan Saipalta. Parhaimmillaanhan joukkue on hyvä, mutta pitkässä sarjassa taso mitataan sillä, mikä jengi on "huonoimmillaan paras". Nenä (vikalla kaudellaan) tasoitti merkittävästi hyvän ja huonon päivän eroa ja siihen perustui mestaruuskin. Playoffien 2 ekaa matsia hävittiin narreille, mutta ei mitenkään rökälepohjalta ja loppujen lopuksi HIFK:n tasaisuus vei pitkään venyneessä sarjassa voiton. Samasta syystä HIFK oli runkosarjan kolmonen, narrit kutonen. HIFK:n playoffvoitto narreista oli odotettu. Se sarja meni saman logistiikan mukaan kuin kummankin joukkueen runkosarjat.
Petun kaudella palautui hyvän ja huonon päivän ero, jota ei koskaan saatu kiinni. Alkukausi pelattiin päin persettä, loppua kohti paremmin ja loppujen lopuksi (nyt kun etäämmältä katsoo) playoffien 4 huonoa peliä ei ollut mitään poikkeuksellista tai odottamatonta. HIFK oli ennenkin pitkin kautta pelannut usean pelin putkeen huonosti. Toisin kuin kaudella 10/11. Sellainen joukkue tai maalivahti, jonka hyvän ja huonon päivän välinen ero on giganttinen, ei pärjää pitkässä sarjassa. Tämä on fakta. HIFK:n 4-0 tappio oli vittumainen, mutta ei poikennut koko kauden pelinkuvasta. Esimerkiksi syksy oli aivan hirveää shittiä. HIFK:n valmennus on parhaimmillaan silloin, kun joukkueesta saadaan Joukkue. Ennen Nenää mielestäni Shedden teki omalla tavallaan sen kauden HIFK:sta Joukkueen.
HIFK on iso organisaatio, enkä usko, että Valtanen & co paskaa nakkaavat siitä, miten kaukalossa menee. Kyllä näillä kavereilla on aitoa voitontahtoa. Mä näen tilanteen niin, että HIFK sortuu samaan syntiin kuin Jokerit ja Kärpät viime vuosina: Iso organisaatio yliyrittää ja ampuu joka helvetin suuntaan. Kaiken keskiö on kuitenkin kaukalo ja itse peli. Ei sillä ole väliä keitä toimistossa istuu. Pienellä organisaatiolla ei ole varaa yliyrittää ja säätää, pienen organisaation on pakko vetää koko homma kaukalon tasolle ja niinpä Kalpat, Jypit ja kumppanit ovat ihan peliin keskittymällä päässeet pitkälle. Väitän, että HIFK, Jokerit ja Kärpät ovat suuruudenhulluuttaan kadottaneet punaisen langan: pisteet otetaan kaukalossa, ei pelaajamarkkinoilla eikä markkinointitempauksilla.
Nokkahan istui Stadiin kuin vagina homojen kokoukseen ja veikkaan, että hän keskittyi pelkästään jääkiekkoon täällä asuessaan. HIFK:n tilannetta voisi verrata ison armeijan taisteluun pientä ja sinnikästä sotajoukkoa vastaan. Iso yrittää ja säätää ja muuttelee taktiikkaa, pieni armeija keskittyy yksinkertaiseen puolustus- ja hyökkäystaisteluun. Paperilla voi näyttää hienolta, että on levennetty rintamalinjoja sinne tai tänne, mutta rintamalla pitää silti osata ampua, juosta ja ryömiä mudassa joka helvetin päivä. Ja isojen armeijoiden johtotaso on kabineteissaan monesti unohtanut kenttätason. Pieni armeija on kentällä duunissa koko ajan, ei ole pahemmin aikaa vetää konjakkia päämajassa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ei ole muuta tietä menestykseen kuin back to basics. Esim. Tami osaa tämän ja on mainio palokuntamies.