Tässä oli tämän kauden HIFK:n molemmat kasvot. Lähes kaksi erää valtavaa taistelua, joukkueelle uhrautumista, luistelua ja kaksinkamppailuvoittoja. Yksi maali omiin ja kaikki romahti sillä punaisella sekunnilla. Moni voi sanoa, että HIFK oli huono viimeisessä erässä. Kyllä HIFK oli huono jo maalin jälkeisen toisen erän lopun ja erätauolla ei saatu rivejä kasattua.
HIFK olisi ihan hyvin voinut mennä 3-0 johtoon pelissä ja sitä kautta taistella tästä pelistä yksittäisen voiton. Asia on vaan niin, että Jokerit on tuossa 5 vs 5 pelaamisessa, omista lähdöissä ja pelin rytmittämisessä HIFK:ta valovuoden edellä. Pakko vastustajaa kehua, että upeasti lähtevät omista: Jokerit saa pelattua ensimmäisen syötön joko suoraan sentterille tai vaihtoehtoisesti yhdellä jätöllä pelataan toiseen aaltoon 2-3 vapaata pelaajaa ja peli etenee koko viisikon voimalla eteenpäin. Jokereiden sentteriosasto oli tänään pahasti vajaa ja silti omista lähtö onnistui. HIFK:n pelaamisessa ei ole mitään näitä elementtejä: Satunnaisesti saadaan kiekottelemalla kiekko pois omista, mutta silloinkin aika hitaasti. Suurin osa omista lähdöistä perustuu rännikiekkoihin ja keskialueen taistelukiekkojen voittamiseen.
Pelitavan suuresta tasoerosta huolimatta HIFK piti Jokereita lähes kaksi erää aika sillassa. Välillä näytti, että kentällä on vain se punainen joukkue. Väitän, että henkisen romahduksen lisäksi HIFK ei kertakaikkiaan jaksanut pelata samalla lailla, kuin se kaksi erää teki, koska HIFK:n pelitapa on äärimmäisen kuluttava. Pelitavan puutteita joudutaan korvaamaan armottomalla luistelulla ja kaksinkamppailupelaamisella. Pudotuspeleissä, joissa pelataan kovalla intensiteetillä joka toinen päivä joukkue on näillä eväillä viimeistään kahden pelin jälkeen aivan puhki, kuten HIFK:lle monesti onkin vuosien saatossa käynyt. Ensimmäiseen peliin ladataan kaikki.
Kolmas erä oli HIFK:lta aivan karmea. HIFK:lta oli henki kadonnut ja fyysisesti ei enää pystytty pelaamaan kahden ensimmäisen erän tasolla. Peli menikin pelitapojen toimivuuden vertailuksi ja se joukkue, jonka pelitapa tuli selkärangasta alkoi dominoimaan peliä. Jokereiden jokainen hyökkäys oli vaarallinen ja johti käytännössä hyvään maalipaikkaan. HIFK lähinnä rimpuili mukana. Yleisin hyökkäykseen lähtö oli yksi pitkä avaus laitahyökkääjälle, joka oli yksin 3-4 jokeripelaajan kanssa. Aivan karmeata.