Ahearne Cupissa 1969 joulukuussa RÄJÄHTI!
IFK osallistui nyt toista kertaa Ahearne Cupiin ja turnaus oli todella loistoluokkaa, sillä mukana olivat niin Neuvostoliiton mestari/ylpeys Moskovan Spartak kuin Ruotsin mestari Leksands IF. Tshekkoslovakiasta oli mukana Sparta Praha ja muut ruotsalaiset olivat AIK, Djurgården, Södertälje ja Färjestad. Tiedossa oli siis kiireinen ja hikinen vuodenvaihde!
Ensimmäisenä vastassa oli Neuvostoliiton Mestari Spartak, jota valmensi Suomessa myöhemmin tuttu ja suosittu Boris Majorov. Muutama maajoukkuepelaaja Spartakilta puuttui, mutta joukkueen huipputasoa todistivat mm. Aleksander Jakusevin ja Viktor Zingerin pelaaminen. Neuvostoliitto oli siihen aikaan vielä Suomelle täysin ylipääsemätön este, joten IFK:n puhdas 6-4 voitto oli melkoinen yllätys (IFK:n maalit, Isakson 2, Linnonmaa 2, Rantasila 2).
Vain kaksi päivää myöhemmin tuli jatkoa, kun IFK kaatoi Djurgårdenin 7-3 ja puhdas peli jatkui, kun Sparta Praha kaatui 6-4. Tässä vaiheessa vain Leksand oli enää myös tappioitta.
Turnaus jatkui yhä kotipeleillä ja seuraavana oli vuorossa Färjestadin lyöminen peräti 13-3. Ruotsalaisjoukkkueet eivät selvästikään viihtyneet Helsingin jäähallissa.
Seuraavana oli vuorossa Tukholman AIK, jonka maajoukkueveskari Leif "Honken" Holmqvist lupasi yhden turnauksen pääjärjestäjän eli Dagens Nyheterin sivuilla "Nu ska Helsingfors IFK gå ner på isen" eli HIFK luvattiin pudottaa jään pintaan. Mutta HIFK sai tietysti myös lehden käsiinsä JA KANADALAISEEN TYYLIIN SEN SIVU NIITATTIIN PUKUKOPIN SEINÄLLE!
Holmqvist saikin karvaasti niellä lausuntonsa, sillä IFK nuiji AIK:n jään rakoon numeroin 7-1.
Helsingin IFK oli voittanut viisi ottelua putkeen ja kerännyt yli 40 000 katsojaa!
Edessä oli kaksi vieraspeliä Ruotsissa, joista tarvittaisiin vähintään kaksi pistettä.
Tätä ennen pelit Ruotsissa olivat IFK:lta menneet päin persettä, mutta nyt oli pelissä eri tempo... vaikka Leksand johtikin ensimmäisen erän jälkeen jo 4-0. Sitten IFK heräsi ja alkoikin tapahtua hurjia - IFK latasi VIISI maalia putkeen ja hoiteli komean voiton (maalintekijät: Murto 2, Linnonmaa 1, Jylhä 1, Isakson 1.
Viimeinen peli oli sitten muodollisuus. Södertälje voitti sen kotikentällään 5-4... Rantasila ja Partinen lensivät ulos matsista samoin kuin Södertäljen Arne Carlsson.
IFK voitti sitten tuon turnauksen päädyttyään tasapisteisiin Neuvostoliiton mestarijoukkueen kanssa, mutta koska IFK voitti keskinäisen pelin, IFK hoiteli samalla koko homman kotiin (kaiken lisäksi Spartak päätyi sarjataulukossa IFK.n kanssa niihin tasapisteisiin vieläpä samalla maalierolla).Turnauksen komean kullan- ja hopeanhohtoisen voittopokaalin sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena nostaa harteilleen IFK:n kapteeni Heikki Järn!
Aikanaan sitten tämä tasokas Ahearne Cup päättyi siihen, että kansainvälisestä ottelukalenterista ei enää yksinkertaisesti löytynyt pelipäiviä.
Voi niitä aikoja... sniif...
PS: Lainauksia taas loistavilta toimittajilta Hannu Kauhala ja Matti Hannula
IFK osallistui nyt toista kertaa Ahearne Cupiin ja turnaus oli todella loistoluokkaa, sillä mukana olivat niin Neuvostoliiton mestari/ylpeys Moskovan Spartak kuin Ruotsin mestari Leksands IF. Tshekkoslovakiasta oli mukana Sparta Praha ja muut ruotsalaiset olivat AIK, Djurgården, Södertälje ja Färjestad. Tiedossa oli siis kiireinen ja hikinen vuodenvaihde!
Ensimmäisenä vastassa oli Neuvostoliiton Mestari Spartak, jota valmensi Suomessa myöhemmin tuttu ja suosittu Boris Majorov. Muutama maajoukkuepelaaja Spartakilta puuttui, mutta joukkueen huipputasoa todistivat mm. Aleksander Jakusevin ja Viktor Zingerin pelaaminen. Neuvostoliitto oli siihen aikaan vielä Suomelle täysin ylipääsemätön este, joten IFK:n puhdas 6-4 voitto oli melkoinen yllätys (IFK:n maalit, Isakson 2, Linnonmaa 2, Rantasila 2).
Vain kaksi päivää myöhemmin tuli jatkoa, kun IFK kaatoi Djurgårdenin 7-3 ja puhdas peli jatkui, kun Sparta Praha kaatui 6-4. Tässä vaiheessa vain Leksand oli enää myös tappioitta.
Turnaus jatkui yhä kotipeleillä ja seuraavana oli vuorossa Färjestadin lyöminen peräti 13-3. Ruotsalaisjoukkkueet eivät selvästikään viihtyneet Helsingin jäähallissa.
Seuraavana oli vuorossa Tukholman AIK, jonka maajoukkueveskari Leif "Honken" Holmqvist lupasi yhden turnauksen pääjärjestäjän eli Dagens Nyheterin sivuilla "Nu ska Helsingfors IFK gå ner på isen" eli HIFK luvattiin pudottaa jään pintaan. Mutta HIFK sai tietysti myös lehden käsiinsä JA KANADALAISEEN TYYLIIN SEN SIVU NIITATTIIN PUKUKOPIN SEINÄLLE!
Holmqvist saikin karvaasti niellä lausuntonsa, sillä IFK nuiji AIK:n jään rakoon numeroin 7-1.
Helsingin IFK oli voittanut viisi ottelua putkeen ja kerännyt yli 40 000 katsojaa!
Edessä oli kaksi vieraspeliä Ruotsissa, joista tarvittaisiin vähintään kaksi pistettä.
Tätä ennen pelit Ruotsissa olivat IFK:lta menneet päin persettä, mutta nyt oli pelissä eri tempo... vaikka Leksand johtikin ensimmäisen erän jälkeen jo 4-0. Sitten IFK heräsi ja alkoikin tapahtua hurjia - IFK latasi VIISI maalia putkeen ja hoiteli komean voiton (maalintekijät: Murto 2, Linnonmaa 1, Jylhä 1, Isakson 1.
Viimeinen peli oli sitten muodollisuus. Södertälje voitti sen kotikentällään 5-4... Rantasila ja Partinen lensivät ulos matsista samoin kuin Södertäljen Arne Carlsson.
IFK voitti sitten tuon turnauksen päädyttyään tasapisteisiin Neuvostoliiton mestarijoukkueen kanssa, mutta koska IFK voitti keskinäisen pelin, IFK hoiteli samalla koko homman kotiin (kaiken lisäksi Spartak päätyi sarjataulukossa IFK.n kanssa niihin tasapisteisiin vieläpä samalla maalierolla).Turnauksen komean kullan- ja hopeanhohtoisen voittopokaalin sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena nostaa harteilleen IFK:n kapteeni Heikki Järn!
Aikanaan sitten tämä tasokas Ahearne Cup päättyi siihen, että kansainvälisestä ottelukalenterista ei enää yksinkertaisesti löytynyt pelipäiviä.
Voi niitä aikoja... sniif...
PS: Lainauksia taas loistavilta toimittajilta Hannu Kauhala ja Matti Hannula
Viimeksi muokattu: