Vastustajat tackar vuodesta toiseen.
Tuskin pelaajat kauheasti vastustaa, kun on pitkät lomat myös.
Tämä horina siis näin yleisesti, ei vastauksena BOL:lle.
Kaikki pelaa, kivaa jee. Ja joku muu nostaa kannua kauden päätteeksi.
Siis mistä vastustajat kiittävät? Siitä, että meillä on lääkäri, joka ei päästä pelaajia kentälle ennen kuin kaikki todennäköisyydet ovat sen puolella, että pelaaja on oikeasti pelikunnossa?
Vastustajan pelaajat ovat onnesta soikeana, kun pelilupa tulee heille ehkä helpommin kuin meillä tulisi, mutta meidän pelaajat sen sijaan ovat tyytyväisiä siitä, ettei
tarvitse pelata? Koska sairaslomalla oleminen on paljon kivempaa kuin oman ammatin harjoittaminen? Tai siis yksin treenaaminen on jokaisen suurin haave? Ei ne pelaajat koko toipumisaikaa himassa katso Netflixiä, vaan kyllä silloinkin harjoitellaan sitä, mitä pystytään. Osa joutuu käymään mummojen kanssa vesijuoksemassa ja sehän on se on joka nuoren miehen unelma. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että meidän pelaajille suurin motivaattori on saatanan iso liksa ja pitkät lomat?
Eilen pelin jälkeisessä haastattelussa ainakin Tony Sund kertoi, että kyllä sitä pelaamaan pääsemistä oli odotettukin. Mutta hän on varmaankin vain poikkeus?
Pelaaja, joka on ollut ensin pelaamatta jonkun aikaa ja on sellainen 15min mies ollut muutoinkin. Yhtäkkiä pelaat 27,5min. Martin on tottunut, mutta odota vaan..ettei vaan tulis väsymyksen takia loukkia..60x 28min voi kostautua. Kaikki tämä kertautuu, kokoajan.
Suosittelen, että peliaikoja katsottaessa katsottaisiin myös ne ottelukohtaiset tilastot. Ja jos oikein kunnolla haluaa perehtyä aiheeseen, pitäisi varmaan katsoa itse pelitkin, jotta pääsisi vielä paremmin kartalle. Ja se Nurmen "jonkun aikaa pelaamattakin" oli kokonaiset 3 päivää. Sitä ennen 6 päivää. Ja siinäkin välissä hän siirtyi lainalle Vaasaan, että saattoi olla otteluohjelmatkin sellaiset, että johtui siitä. Voi olla, että joku peli on jäänyt jossain kohtaa kokonaan väliin, mutta ainoa oikeasti pidempi pelaamaton pätkä oli marraskuun maajoukkuetauko. Ja silloin ei pelannut kukaan muukaan, ellei ollut maajoukkueen mukana.
Ja korjataan nyt vielä Nurmen osalta tätä
"sellainen 15 min mies ollut muutoinkin"- väitettä sen verran, että Nurmi pelasi ennen HIFK:hon tuloaan 25 peliä HPK:ssa ja yhden pelin Sportissa ja ainakaan tilastot eivät tätä sun väitettä oikein tue:
- 8/26 pelissä Nurmen peliaika oli 20+ min.
- 6/26 pelissä peliaika oli 19+ min.
- 3/26 pelissä peliaika oli 18+ min.
- 2/26 pelissä peliaika oli 17+ min.
- 5/26 pelissä oli 16+ min.
- 2/26 pelissä Nurmen peliaika jäi alle 15 minuuttiin
24/26 pelissä peliaika oli enemmän kuin 16 min., joten vaikuttaa siltä, että sulla on ollut itselläsi joku käsitys, joka perustuu johonkin, mikä ei varsinaisesti ole tottakaan.
Martinin osalta totean, että hän on välillä pelannut tosi paljon. Mutta toisaalta, parhaat pelaa eniten. Myös muissa jengeissä. Martin on pakkien peliaikatilastossa sijalla 3 ja kun huomioidaan HIFK:n pakistoon osuneet loukkaantumissumat ja hänen ykkösviulunsoittelijan roolinsa yv:llä, ei varsinaisesti ole ihme, että on pelannut paljon.
Loukkaantumiset taas ovat näkyneet lähinnä Martinin av-vastuussa, jota ei pitäisi hänelle antaa ollenkaan ellei ole aivanaivanaivan pakko. Mutta välillä on ollut. Ja aina kannattaa katsoa sitäkin, milloin on ollut edellinen tai seuraava peli, koska sitä pelikuormaa pystyy kyllä huomioimaan harjoittelussa. Ja niin käsittääkseni meillä ollaan tällä kaudella aiempaa enemmän myös tehty. JOTTA LOUKKAANTUMISRISKI EI AINAKAAN KASVAISI.
Jos pelaajalla ei ole vammoja ja kaikki mahdolliset vakoilumittarit (joita HIFK on pelaajiensa päänmenoksi asentanut sinne ja tänne) osoittavat, että pelaajan käppyrät ovat kunnossa ja pelaaja kertoo itse jaksavansa hyvin pelata, niin eikö silloin ole ihan ok peluuttaa pelaajaa? Suomessa on vallalla tällainen kummallinen ajattelu, että pelaajat menevät automaattisesti rikki liiasta
peliajasta. Eivät mene, jos ovat kunnossa ja hoitavat palautumisensa kunnolla. Toki silloin, jos on jotain kremppaa, niin totta kai rasitus on riski. Ja silloin ei pitäisi peluuttaa yhtään enempää kuin on pakko.
Mutta, jos ja kun Martin on tosi hyvässä kondiksessa, niin miksi häntä ei voisi peluuttaa, jos se huomioidaan treenamisessa? Ja totta kai valmennuksen pitää jutella pelaajan kanssa eikä vain diktaattorina pakottaa kentälle. Mutta yleisesti ottaen pelaajat haluavatkin pelata paljon. Harvaa harmittaa se, että saa liikaa peliaikaa. Useampaa ottaa päähän se, että peliaikaa ei saa enemmän. Ja moni suorittaa otteluruuhkissa paremmin muutenkin kuin jos pelataan pari peliä viikossa. Kokonaisuus ratkaisee.
Meillä viedään fanien keskuudessa nämä kaikki mahdolliset pelkotilat loukkaantumisista jo vähän överiksi, mikä tavallaan on ihan ymmärrettävääkin, koska meillä on ollut niitä aivan liikaa. Mutta harvoin ne loukkaantumiset johtuvat suoraan siitä, että joku on pelannut liian paljon, vaan siitä, että on käynyt paska tsägä tai joku vanha vamma on uusiutunut, vaikka kaiken piti olla kunnossa. Jos meillä sanottaisiin ykköskorin pelaajille sopimusneuvotteluissa, että me peluutetaan sua sitten vain todella varovaisesti sellaista 16-17 min./ottelu, ettet vain loukkaannu ja kilpaileva seura ei puhu peliajasta mitään, niin veikkaan, että pelaajat menevät sinne kilpailevaan seuraan, koska oletus on se, että parhaat pelaa sen 18-20 min./ottelu. Vähintään.
