En mä sitä epäilekään, etteikö Paajanen olisi siellä, missä kuuluukin olla. Joko sitten synnytyksessä vaimonsa tukena tai jengin mukana. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kun kysymys on ensimmäisestä perheenlisäyksestä, kaikki on uutta ja jännittävää. Ja kun siihen lisää sen, että he tosiaan saavat kaksoset, mikä tarkoittaa aina riskiraskautta, kummallakin tulevalla vanhemmalla on ns. paskat housussa ja kaikki vaistot ylikierroksilla. Itse olin ainakin ekan odotuksen aikana ihan pihalla kaikesta, vaikka olen jalat maassa-tyyppi muuten. Tokalla kerralla olinkin sitten paljon rennompi, kun tiesin kaikesta paljon enemmän.
Kyllä suurimmalla osalla miehistäkin se menee niin, että ensimmäisen kerran, kun perhe jää keskenään kotiin ja itse lähtee duuniin, varsinkin se eka päivä menee ihan sumussa. Ja niin sen kuuluukin mennä. Ihmisellä on sisäänrakennettu tarve suojella viattomia ja avuttomia yksilöitä ja tietysti varmasti jännittää sitäkin, että selviääkö se vaimo nyt, vaikka olisi 10 käsiparia apuna. Ja itse kuitenkin haluaisi olla ennemmin perheen luona kuin duunissa. Erossa olo tuntuu jotenkin luonnottomalta. Niin se vain yleensä menee. Ja kun kysymyksessä on kaksi vauvaa, voisi kuvitella, että tunne on tuplasti vahvempi. Eikä se joukkuekaan näissä peleissä kaipaa sellaista pelaajaa, jonka ajatukset ovat ymmärrettävästi jossain muualla, vaan silloin kokoonpanoon nostetaan joku toinen. Itse en epäile hetkeäkään, etteikö Paajanen haluaisi ja pelaisia täysillä jengille, mutta se voi näissä olosuhteissa kenttätasolla olla vaikeaa, jos on joku tilanne päällä. Omat lapset ovat kuitenkin mestaruuksia tärkeämpiä.
Mutta toivotaan ennen kaikkia perheen ja vauvojen vuoksi, että syntyvät niin myöhään kuin mahdollista. Ja uskon, että HIFK:ssa hoidetaan tämäkin hyvin ja viisaasti. Eikä nämä nyt ekat kaksoset ole, jotka syntyy kesken kauden. Muuttujia vain on niin paljon, että itse en ainakaan ihmettelisi, jos keskittymisen kanssa olisi haasteita. Mutta tänään ei ainakaan näyttänyt olevan, joten asiat menee, miten menee.
