Syksystä alkaen toivoin, että HIFK olisi murtautunut TOP 2 tai edes pitänyt sen kolmannen sijansa. Näin olisi saatu mahdollisimman suuri todennäköisyys mestaruudelle. Kovin vakavasti vaan HIFK ei tunnu edelleenkään runkosarjaa ottavan, sillä TOP 4 -sijoitukset kiertävät kaudesta toiseen tätä seuraa.
Toivotaan silti parasta. Edelleen jaksan uskoa tähän jengiin, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Hyvä teksti kokonaisuudessaan. Itsellä sama fiilis, että uskon edelleen tähän jengiin, koska paljon on hyvää ja tämä jengi varmasti antaa parastaan pudotuspeleissä. Mutta samaan aikaan mua on pitkin kautta ihan syksystä saakka ketuttanut juurikin tuo parhaansa antaminen, mitä IFK ei vain tarjoa kuin harvakseltaan, vaikka kuinka pelien jälkeen kehutaan lehdistötilaisuudessa pelejä koviksi jne.
Olen tullut siihen tulokseen, että IFK:ssa edelleen on syvällä kulttuurillinen ongelma, mitä tulee asenteeseen ja työmoraaliin. En haluaisi uskoa itsekään tähän, mutta liian vahvasti se asia hyppää silmille vähintään joka toinen viikko. Eniten jyrsii se, kuinka tämä näkyy Peltosen aikana, koska pelaajana Ville vaati muilta kanssapelaajilta niin paljon ja pelkällä katseella ja olemuksella huokui sellaista, että mun jengissä ei vapaamatkusteta tai leikitiä voitolla. Valitettavasti valmentaja-Villeltä tätä samaa ei ainakaan runkosarjan aikana nähdä ainakaan samalla tavalla.
Jopa Villen IFK:ssa tuntuu olevan ihan ok, että vain silloin tällöin ollaan ytimessä, eikä vastustajalle anneta palaakaan, ja että se ero tehtäisiin nimenomaan työmoraalilla ja periksiantamattomuudella. Sen sijaan liian usein nähdään IFK, joka pyrkii tekemään vain tarvittavan ja onhan tämän runkosarjan aikana nähty suoranaisia lipsahduksiakin.
Tästä aiheesta voisi pidemminkin kirjoittaa, mutta totean vielä tämän: tänään K. Jalonen kehui liigastudiossa jotain liigajoukkueista, että kuinka hienosti olivat pelissä läsnä ja paiskivat vaihdosta toiseen hommia voiton eteen kovalla intensiteetillä. Ja tuo olikin Jalosen ajan parhautta, kun hän kaivoi IFK:llekin aikanaan tuon mentaliteetin.
Odotin Peltosen palkkaamisen yhteydessä hänen tuovan tuon saman kulttuurin IFK:hon, mutta sitä on mielestäni näkynyt hyvin harvoin ja se on aika mykistävää. En edes ole kauhean kriittinen Peltosta kohtaan, hänessä on paljon hyvääkin, mutta se odottamani vaatimustaso häneltä ja asenteen luominen joukkueelle on jäänyt piippuun. Vaikea ymmärtää miten TPS:ää vastaan nähtiin sinne päin pelaavia IFK:n kärkipelaajia, joista ei näkynyt, että pelataan kotiedusta.