Jalkavuus: Onko joukkueessa tarpeeksi jalkavuutta? Onko joukkueessa liikaa pelaajia, jotka luistelevat molemmat kädet mailassa kiinni selkä vähän liian suorana?
Puolustuksen kiekollisuus: Onko puolustuksessa tarpeeksi kiekollista taitoa? Päästäänkö paineen alta pois jalalla tai edes syöttelemällä?
Roolitus: Montako yv-maalia Nättinen on tehnyt kauden aikana? Entä Vesalainen? Kenen edes oli tarkoitus pyörittää alun perin kakkosylivoimaa? Miksi Pakarinen pelaa keskellä? Miksi Koivistoinen on pelannut laidalla? Saadaanko pelaajista maksimi irti?
Pelitapa: Kulmassa möyriminen on väsyttävää verrattuna luisteluun päästä päähän. Kamppailu on kaikista eniten energiaa vievää. Onko HIFK hakenut koko kauden askelmerkkejä kevääseen vai koko kauden itseään? Koska peli on aina suhteessa vastustajiin, nyt totuus paljastuu.
Olen niin nolo jätkä, että lainaan nyt omaa viestiäni. Ensimmäisessä pelissä saatiin kovin vähän niitä vastauksia, joita kaivattiin.
Isoin kysymysmerkki tässä sarjassa on juuri tuo jalkavuus. Ongelma korostui entisestään Sundin loukkaantuessa. Tätä tuli juuri etukäteen tuli maalailtua, että Salinille olisi näissä tilanteissa tilaus paikkaajana.
Niin siinä vain kävi, että Sälekaihdinmies murtui blondin paineen alla ja paikkaajaksi on tarjolla enää lemusta ja luhankaa eli sutta ja sekundaa.
Pelicansin pelaajabudjetti on reilusti pienempi, mutta siellä on kasattu jalkava ja riittävän kiekollinen puolustus. Katsokaa miten Pelicans lähtee omista ja verratkaa sitten meidän miehiin. Ymmärrän kyllä Sälekaihdinmiehen ja Peltosen aivoitukset: tilkitään oma pää ja yksilöt kyllä kääntävät pelin toisessa päässä. Kaudella 1988-1989 resepti olisi varmaan ollutkin voittava, mutta nykylätkän vaateisiin (sic) näin ei vastata.
Vitutti ihan huolella eilen tajuta, että ensi kaudella 400k on kiinni kaksikossa Melart ja Komarov. Aika iso raha käyttää kolmospakkiparin yleispuolustajaan ja nelosketjun rikkovaan laituriin. Tämä raha voisi olla kiinni myös vaikkapa Savinaisessa ja Nikussa, mutta en halua viisastella liikoja. En olisi itsekään osannut varmaan paremmin, mutta minäpä en ole seitsemän vuoden kuuliaisuussopparilla organisaatiossa.
Vaikka vituttaa, yritän nyt palauttaa rauhan ja objektiivisuuden tähän viestiin. Ei ole tarkoitus kenenkään mieltä entisestään painaa syvemmälle alakuloon. Niinpä nostan seuraavassa esiin kolme positiivista asiaa, jotka keksin nyt päästäni päissäni.
1. HIFK tulee olemaan kova perjantaina.
Perjantain ottelua ei ole varaa hävitä, ja niinpä huomenna joukkue on ihan All In. Joukkue on kasattu näihin kevään koviin peleihin, joten jokainen jätkä pelaa huomenna kauden parhaan pelinsä. Lataus on huipussaan, ja se näkyy myös ylilyönteinä, mutta ymmärrettävinä sellaisina. Juuri niinä tempauksina, jotka nostavat tunnetasoa oikealla tavalla.
2. Sund palaa
Sund on tässä sarjassa IFK:n tärkein puolustaja. Se tarkoittaa sitä, että Sund pelaa, jos se on inhimillisesti mitenkään mahdollista. Sund-Martin-parivaljakkoa tullaan peluuttamaan niin perkeleesti, että se antaa tulitukea ainakin kahden kentän takana. Samaan aikaan Seppälä nousee Kotkansalon pariksi, jotta kiekollisuutta saadaan edes hitunen lisää.
3. Muut muutokset
Seppälä ja Åsten nousevat kokoonpanoon, sillä Väänäsen jalka ei riitä eikä Komarovinkaan, mutta hän lienee pelikiellon takia sivussa. HIFK saa näin pelin paremmin uomiinsa, kun kentällä on jalkoja enemmän. Muutosten jälkeen nelosketju Pihlströmin ja Åstenin esimerkillä sytyttää koko joukkueen. Lehterä taikoo yhden tai kaksi syöttöpistettä tyhjästä, ja Jääskän ketju jatkaa myös hyviä otteitaan.