En ymmärrä kysymystä, jonka vierailija heitti: Onko tämä menestys nyt pelaajien ansiota Kojosta huolimatta vai Kojoko venettä vie? Mielestäni logiikka tässä on päivänselvä ja aina sama. Valmentaja + joukkue muodostavat KOKONAISUUDEN, joka kaatuu ja nousee YHDESSÄ. Piste. En hyväksy ajatusmallia, jonka mukaan valmentajan osuutta muistetaan korostaa aina kun joukkue on myötäpurjeessa, mutta kun joukkue epäonnistuu, todetaan, että "pelaajathan siellä pelaavat, ei ollut koutsin vika". En hyväksy myöskään sitä ajatusmallia, jonka mukaan valmentajan osuutta muistetaan korostaa aina kun joukkue kahlaa ongelmissa. "Ei vittu, että on koutsilla taas kuulat sekaisin". Mutta annas olla, kun alkaa kulkea. Silloin todetaan, että "meidän upeat pelaajat pärjäävät valmentajasta huolimatta". Molemmat mallit ovat virheellisiä ja tarkoitushakuisia. Valmentaja + joukkue ovat KOKONAISUUS, toisiinsa nivottuja. HIFK ja Kojo onnistuivat olemaan legendaarisen paskoja kahtena edellisenä keväänä. Tämä ei mun mielessäni muutu. Mutta nyt on nyt ja kauden mittaan on saatu nähdä sekä Kojolta että HIFK:lta vahvoja osaamisen alueita: leveän rintaman hyökkäys, kiitettävä kontaktien haku ja karvaus - kuin myös Kojon huonoa aluetta: reagointi pelin aikana, unettava varmistelu, laimea prosenttikiekko. Nyt ollaan vaiheessa, jossa Kojo + joukkue ovat tehneet oikeassa paikassa jotain aivan helvetin oikein, mistä iso KIITOS Kojolle ja pelaajille! Se, että HIFK kahlasi narrisarjan 0-2 -tappiosta vakuuttaviin välieriin menee kokonaisuutena sekä Kojon että pelaajien ansioksi. Hyvää duunia. Duunia, jonka alku oli pelottavan huono. HIFK:n finaalipaikka on ISO SAAVUTUS, AIVAN VALTAVA! Jos finaali voitetaan, sen voittavat sekä Kojo että pelaajat. Jos finaali hävitään, sen häviävät sekä Kojo että pelaajat. Hyvin yksinkertaista. Keväällä -11 Kojo YLITTI 2000-luvun kovimmat saavutukset eli kaksi välieräpaikkaa. Kyllä tätä odotettiinkin. Ihme saivartelua pitää oman mieltymyksensä mukaan valmentajan osuutta tapetilla vain silloin, kun menee hyvin tai silloin, kun menee huonosti.
HIFK on vaativa organisaatio, jolla on (kuulemma) asiantuntevimmat ja vaativimmat fanit. Tämä on osittain myytti. Tähän asti. Täällä on annettu ihan liian helpolla anteeksi huonoa duunia ja pidetty kiinni keskinkertaisuuksista. Jotka on todettu kausi kauden jälkeen oikeasti keskinkertaisuuksiksi. Näin ei toimi vaativa ammattiorganisaatio. Toivon lujasti, että nyt jo saavutettu ja myös edessä oleva menestys otetaan vastaan oikein. Koetetaan pitää taso kovana. Hyväksytään esimerkiksi maalivahdiksi vain näitä alle 2 päästäviä kavereita. Ja sellainen etsitään joka ainoaksi kaudeksi. Jos ei heti onnistu, uutta matoa koukkuun. Dinojen aikainen HIFK-organisaatio onnistui olemaan oppimatta yhtään mitään 97-99 menestyksestä. Se tuli ulkopuolisen utj:n voimin ja yhdeksän joukkuetta kymmenestä olisi äkkiä etsinyt Kekäläiselle seuraajan hänen lähdettyään jengistä. Meidän HIFK oli se yksi joukkue kymmenestä, jonka dinokerho kelasi, että osataanhan me tää kyllä itse asiassa ihan keskenäänkin. Tarkemmin ajateltunahan tääkin oli meidän ansiota. Aloitetaan menestyksen jatkaminen seuraavin keinoin: 1) Jätetään utj kokonaan pois, sehän haluaa palkkaa. Me osataan sama kuin Kekäläinen. 2) Tingitään myös valmentajasta. Ollaan maailman ensimmäinen mestarijoukkue, joka palkaa uudeksi koutsikseen märkäkorvan, joka ei ole koskaan aiemmin valmentanut. Juuri näin toimisi esimerkiksi Barcelona tai Real Madrid. Lisäksi säästämme palkkakuluissa. 3) Otetaan sittenkin ihan kaiken varalta yksi ukko lisää jengiin, mutta ei pelkkä utj. Nyt pitää löytyä sellainen talentti, joka kykenee Kekäläisen veroiseen scouttaukseen ja olemaan samanaikaisesti toimitusjohtaja. Tämä henkilöhän on päivänselvästi Pentti Matikainen!
Ollaanhan tästä opittu...? Joka ainoa yksittäinen liike, mikä tehtiin Keklun ja SW:n jälkeen, tehtiin päin vittua. Mestarillinen suoritus, jolle voi nyt jo naureskellakin. Musta tuntuu, että nyt murrettiin HIFK:n päälle langetettu kirous. Nyt on tosiaan nyt ja mä pidän tästä!!
HIFK on vaativa organisaatio, jolla on (kuulemma) asiantuntevimmat ja vaativimmat fanit. Tämä on osittain myytti. Tähän asti. Täällä on annettu ihan liian helpolla anteeksi huonoa duunia ja pidetty kiinni keskinkertaisuuksista. Jotka on todettu kausi kauden jälkeen oikeasti keskinkertaisuuksiksi. Näin ei toimi vaativa ammattiorganisaatio. Toivon lujasti, että nyt jo saavutettu ja myös edessä oleva menestys otetaan vastaan oikein. Koetetaan pitää taso kovana. Hyväksytään esimerkiksi maalivahdiksi vain näitä alle 2 päästäviä kavereita. Ja sellainen etsitään joka ainoaksi kaudeksi. Jos ei heti onnistu, uutta matoa koukkuun. Dinojen aikainen HIFK-organisaatio onnistui olemaan oppimatta yhtään mitään 97-99 menestyksestä. Se tuli ulkopuolisen utj:n voimin ja yhdeksän joukkuetta kymmenestä olisi äkkiä etsinyt Kekäläiselle seuraajan hänen lähdettyään jengistä. Meidän HIFK oli se yksi joukkue kymmenestä, jonka dinokerho kelasi, että osataanhan me tää kyllä itse asiassa ihan keskenäänkin. Tarkemmin ajateltunahan tääkin oli meidän ansiota. Aloitetaan menestyksen jatkaminen seuraavin keinoin: 1) Jätetään utj kokonaan pois, sehän haluaa palkkaa. Me osataan sama kuin Kekäläinen. 2) Tingitään myös valmentajasta. Ollaan maailman ensimmäinen mestarijoukkue, joka palkaa uudeksi koutsikseen märkäkorvan, joka ei ole koskaan aiemmin valmentanut. Juuri näin toimisi esimerkiksi Barcelona tai Real Madrid. Lisäksi säästämme palkkakuluissa. 3) Otetaan sittenkin ihan kaiken varalta yksi ukko lisää jengiin, mutta ei pelkkä utj. Nyt pitää löytyä sellainen talentti, joka kykenee Kekäläisen veroiseen scouttaukseen ja olemaan samanaikaisesti toimitusjohtaja. Tämä henkilöhän on päivänselvästi Pentti Matikainen!
Ollaanhan tästä opittu...? Joka ainoa yksittäinen liike, mikä tehtiin Keklun ja SW:n jälkeen, tehtiin päin vittua. Mestarillinen suoritus, jolle voi nyt jo naureskellakin. Musta tuntuu, että nyt murrettiin HIFK:n päälle langetettu kirous. Nyt on tosiaan nyt ja mä pidän tästä!!