Mari Pudaksen kirjoitelma (tämä lienee oikeahko termi tästä ala-arvoisesta tekeleestä) piristi päivää kyllä kummasti, miten voi joku ”toimittaja” olla noin kassalla. Koko ”sisällön” ruotimiseen saisi käytettyä koko päivän, ja vaikka arvostelut ovat toki subjektiivisia, niin erinäisiin asioihin ei malta olla puuttumatta.
Jan Lundell: Jannella ei sitten kestänyt pää, tämäkään osio ei tietenkään yllättänyt ketään. ”Lievää” loogisuuden puutetta havaittavissa, kun mm. Vesce ja Heikkinen saivat neljä tähteä ja Pesonen kolme. Ja miten herrat pelasivat kauden ratkaisupeleissä? Tietenkin he vain ”hyytyivät muun jengin tavoin”, kun taas Janne oli ainoa, jolla ”pää ei kestänyt”. Aika hyvin tämä Pudas näkee pelaajien pään sisään, ja näemmä myös tietää paremmin kuin Janne itse, millaisessa kondiksessa sen selkä oli keväällä.
Janne Laakkonen: joukkueen paras pelaaja ennen loukkaantumistaan, ja väitän, että ilman Laakkosen loukkaantumista IFK olisi voinut tarjota Bluesille varsin tasavertaisen vastuksen, sillä Laakkosen poissaolon myötä liigan kuumin hyökkäysketju hiipui täysin. Toki ”toimittaja” Pudas ei diggaa Jatkoajan yleisen linjan mukaisesti näistä maalta muuttaneista mikkihiiristä, olivat ne kuinka hyviä tahansa. Faktoista ei nyt niin väliä.
Janne Keränen: oliko pudotuspeleillä mitään vaikutusta ”toimittajan” arvioihin? Fakta on kuitenkin, että alkukausi vaan pelaillaan ja haetaan asetelmia, ja vasta pudotuspelit kertovat kuka on kuka. Keränen nyt sattui olemaan IFK:n parhaan kentällisen sentteri, mutta tämä oikeuttaa kaikessa loogisuudessaan yhteen tähteen. Great.
Haverinen: pelasi vain hajavaihtoja. No, vaikka keskimääräinen peliaika Blues-sarjassa oli n. 14 min / ottelu, niin se on näemmä vain ”hajavaihtoja”.
Allu Holmberg paransi kuin sika juoksuaan, ja pelasi todella isoilla minuuteilla pudotuspelit ja runkosarjan lopun. Mutta näemmä kuitenkin ”taantui loppukaudesta”, jepjep.
Toistetaan nyt vielä, että nämä ovat subjektiivisia mielipiteitä ja sinänsä aivan yhdentekevää millaisen määrän kissapalleroita kukin pelaaja saa. Mutta Jatkoajan yrittäessä olla uskottava media, niin jonkun toimittajan missio kaataa paskansa aina tiettyjen silmätikkujensa niskaan ei tunnu kovinkaan kohtuulliselta ja osoittaa todella heikkoa journalistista tasoa, kun faktatiedot sivuutetaan oman mission saavuttamiseksi täysin.
Jan Lundell: Jannella ei sitten kestänyt pää, tämäkään osio ei tietenkään yllättänyt ketään. ”Lievää” loogisuuden puutetta havaittavissa, kun mm. Vesce ja Heikkinen saivat neljä tähteä ja Pesonen kolme. Ja miten herrat pelasivat kauden ratkaisupeleissä? Tietenkin he vain ”hyytyivät muun jengin tavoin”, kun taas Janne oli ainoa, jolla ”pää ei kestänyt”. Aika hyvin tämä Pudas näkee pelaajien pään sisään, ja näemmä myös tietää paremmin kuin Janne itse, millaisessa kondiksessa sen selkä oli keväällä.
Janne Laakkonen: joukkueen paras pelaaja ennen loukkaantumistaan, ja väitän, että ilman Laakkosen loukkaantumista IFK olisi voinut tarjota Bluesille varsin tasavertaisen vastuksen, sillä Laakkosen poissaolon myötä liigan kuumin hyökkäysketju hiipui täysin. Toki ”toimittaja” Pudas ei diggaa Jatkoajan yleisen linjan mukaisesti näistä maalta muuttaneista mikkihiiristä, olivat ne kuinka hyviä tahansa. Faktoista ei nyt niin väliä.
Janne Keränen: oliko pudotuspeleillä mitään vaikutusta ”toimittajan” arvioihin? Fakta on kuitenkin, että alkukausi vaan pelaillaan ja haetaan asetelmia, ja vasta pudotuspelit kertovat kuka on kuka. Keränen nyt sattui olemaan IFK:n parhaan kentällisen sentteri, mutta tämä oikeuttaa kaikessa loogisuudessaan yhteen tähteen. Great.
Haverinen: pelasi vain hajavaihtoja. No, vaikka keskimääräinen peliaika Blues-sarjassa oli n. 14 min / ottelu, niin se on näemmä vain ”hajavaihtoja”.
Allu Holmberg paransi kuin sika juoksuaan, ja pelasi todella isoilla minuuteilla pudotuspelit ja runkosarjan lopun. Mutta näemmä kuitenkin ”taantui loppukaudesta”, jepjep.
Toistetaan nyt vielä, että nämä ovat subjektiivisia mielipiteitä ja sinänsä aivan yhdentekevää millaisen määrän kissapalleroita kukin pelaaja saa. Mutta Jatkoajan yrittäessä olla uskottava media, niin jonkun toimittajan missio kaataa paskansa aina tiettyjen silmätikkujensa niskaan ei tunnu kovinkaan kohtuulliselta ja osoittaa todella heikkoa journalistista tasoa, kun faktatiedot sivuutetaan oman mission saavuttamiseksi täysin.