Hauska yksityiskohta on kyllä tullut nyt tähän IFK:n pelien seuraamiseen. Olen nimittäin huomannut, että katselu on muuttunut neutraaliksi, eikä enää edes jännitä miten peleissä käy. On kiva jos voittaa, mutta ei enää edes oikeastaan vitutakaan jos häviää. Niin paljon on paskavettä virranut tässä IFK:n touhussa, ja aina vaan selviää lisää uusia juttuja, joiden myötä kuva seurasta alkaa muuttumaan ihan toisenlaiseksi, kuin se johon joskus on Rakastunut.
Jatkuvat perseilyt siellä ja täällä, kaikenlaiset koukupolvijutut sekä nämä ikuiset suojatyöpaikkalaiset yhdistettynä jatkuvaan menestymättömyyteen ovat johtaneet tähän intohimottumuuteen. Kun seuralla ei olel intohimoa, ja se on monelle vain se rahantekokone, niin mitäpä sitä kannatajakaan sen kummempaa sitten.
Ei edes Tapparamatsissa, jota voitoksi kuitenkin etukäteen veikkailin, noussut perse edes sohvalta maalin tullessa, eikä oikeastaan edes jännittänyt, että tuleeko se Tappara sieltä taas jotenkin ohi, kun ei vaan enää oikein syty kaiken säätämisen jälkeen koko touhuun vanhalla tavalla. Vähän sellainen puolivälinpitämätön fiilis, ja se jos mikä on todella uutta.
Nykyisin nämä selittelyt ja säädöt -kuten vaikkapa Saipa matsi nyt- aiheuttavat enemmänkin tahattomia naurunpyrskähdyksiö kuin vitutusta.