Laitanpa erittäin subjektiivista analyysiä IFK:n peliesityksistä tammikuun osalta. Mikä mättää pelaamisessa:
1. Duunarikiekko.
Kun katsoo, mitä nimiä IFK:n pelipaidoista löytyy, Peltosen Villen pelifilosofia/taktiikka on kateissa. Olemme loppuvuoden ja tammikuun myötä valahtaneet pelaamaan samaa laidanhalaus- ja möyrintäkiekkoa kuin katastrofaalisella viime kaudella. IFK:n pelaaminen on todella puuduttavaa katsottavaa tällä hetkellä: näyttää kuin meillä olisi kokoonpanossa neljä 4-kenttää. Kun alkukaudesta päästiin omista hyökkäysalueelle syöttöketjujen avulla, niin nyt tyydytään heittämään kiekkoa ristikulmaan tai päätyyn ja sen jälkeen "kaivuuhommiin".
Ville: mitä järkeä on laittaa taitavia pelaajia pelaamaan tuollaista mielikuvituksetonta duunarikiekkoa, kun pelaajien pitäisi päästä pelaamaan vahvuuksillaan? Missä on pelaajien luovuus? Vesalaisen poissaolo näkyy siinä, että hyökkäyspään ratkaisuista ja kiekon hyökkäysalueelle kuskaamisesta puuttuu juonikkuus. HIFK:n lätkä näyttää passiiviselta ja varovaiselta laahustamiselta. Luovuuden sijaan pelaajiemme otteissa näkyy virheiden pelkääminen. Passiivisuus ja varmistelu näkyy mm. siinä, että puolustusalueella vipataan kiekkoa alaspäin alimmalle miehelle, vaikka kiekkoa olisi päässyt pelaamaan pystyyn, keskialueelle kiihdyttävälle hyökkääjälle.
Yksittäinen huomio: toissalauantaina Niemelä vei Nordiksella taktisessa osaamisessa Peltosta kuin litran mittaa. Ilveksen tasoitusmaali roikkui ilmassa todella pitkään ja kokonaisuutena Ipa voitti pelin ansaitusti.
2. Pakkien luistelunopeus.
Viime viikkojen peleissä meidän pakkien esityksiä seuratessa on noussut kysymys: riittäkö meidän pakkien luistelunopeus, varsinkin pudotuspeleissä? Raskasjalkaiselta näyttää meidän puolustus. Esimerkiksi em. Ilves-pelissä vieraiden voittomaali syntyi siitä, kun Ilves-pelaaja pääsi spurttaamaan vasemmasta laidasta läpi. Nykyisistä pakeista Kiviharju on ainoa, jonka luistelunopeus riittää ottamaan vastustajia kiinni.
3. Joukkueen pelinopeus.
Viitaten 2-kohtaan: riittääkö vuorostaan meidän hyökkääjien pelinopeus ja kestävyys pudotuspeleissä, kun pelataan joka toinen päivä ja vastassa on meitä liukkaampia, nopeajalkaisia vastustajia? Meidän hyökkääjät ja pakit pärjäävät kyllä laitaväännöissä, mutta lähtökiihdytys, pelinopeus ja suunnanvaihdot ovat kysymysmerkki.
4. Suoraviivaisuuden puute.
Turhauttavan paljon näkee sitä, että meidän pakit jäävät hieromaan kiekkoa omalle puolustusalueelle, kun kiekkoa pitäisi pelata nopeasti ylöspäin. IFK:n verkkoon on tehty liian monta maalia tällä kaudella tilanteista, jossa kiekkoa on ensin leivottu omassa päässä ja sitten vastustaja onkin karvannut kiekon pois. On kadehdittavaa katsoa vaikkapa KalPan pelaamista, kun kiekkoa pelataan nopeilla syötöillä omista pois.
Suoraviivaisuutta kaipaisin myös hyökkäyspäähän. Kun päästään maalisektorille tai pelataan ylivoimaa, niin vetoja vaan maalia kohti, eikä turhaa "namuttelua". Edelleenkin yritetään liikaa syötellä, kun päästään maalipaikoille. En kritisoi sitä, että ylivoimalla etsitään maalipaikkaa. Mun kritiikki kohdistuu siihen, että välillä näkee pelaajan valitsevan vielä yhden syötön, kun voisi hyvästä paikasta laukoa. Tänään Mäkiaho ja Palmu tekivät hienot maalit poikittaissyötöstä, lisää tuollaista suoraviivaisuutta :)
5. Syöttöpelin laatu.
Kirjoitin alussa syöttöketjuista. Ne ovat kadonneet. Ylipäänsä ottaisin treenien yhdeksi painopisteeksi syöttöpelin. Nyt liian moni orastava hyökkäys tyrehtyy huolimattomaan parin metrin syöttöön. Eli lisää huolellisuutta syöttöpeliin, niin saadaan myös lisää suoraviivaisuutta hyökkäyspeliin ja siten lisää maalipaikkoja.
6. HIFK:n loukkaantumissuma.
Luin Kuhdan haastattelun koskien toistuvia loukkaantumisia (
Kimmo Kuhta selittää HIFK:n loukkaantumissumaa – "Meidän vammat ovat tulleet huonosta tuurista" ). Mun mielestä kaudesta toiseen toistuvissa loukkaantumissa ei voi mennä huonon tuurin taakse. Itseäni mietityttää, treenataanko punanutuissa liikaa ja kuormitetaanko liikaa tiettyjä pelaajia, kun vähän väliä joku pelaaja putoaa lasaretin puolelle.