Siirsin tämän lainauksen tuolta Playoffs 2024-ketjusta tänne, kun vastaukseni sopii ehkä tänne paremmin.
@BOL kiitos kun jaksat vielä tsempata ja analysoida. En ole eri mieltä pelaajien vastuusta kanssasi, mutta itse näen asian niin, että pelaajat olisivat näissä kolmessa pelissä voineet omilla onnistumisillaan piilottaa sitä yhtä huutavaa ongelmaa mikä IFK:lla on;
sen pelikirja on ihan perseestä. Ja se on valmennuksen vastuulla. Mulla meni jo kuppi nurin ja se harmittaa, koska IFK on mun seura ja ikinä en sitä hylkää. Nyt on vaan vaikea uskoa yhtään mihinkään hyvään enää tälle kaudelle.. Toivottavasti saan hävetä tätä uskon loppumista koko tulevan kesän.
Joka tapauksessa, arvostan sinua.
Kiitos kauniista sanoistasi :).
Mulla on erittäin ristiriitainen suhde HIFK:n pelikirjaan. Pelihän on ollut pitkin kautta säännöllisen epäsäännöllisesti puhdasta paskaa. Mun on silti vaikea yksiselitteisesti todeta pelikirjan olevan paskaa, koska HIFK on myös pelannut erittäin hyviäkin pelejä. Osa näistä hyvistä peleistä on voitettu, osa on hävitty. Paikkoja on joissain peleissä ollut useampiin maaleihin, mutta viimeistely on ollut surkeaa. Jos pelikirja olisi umpisurkea, niitä paikkoja ei olisi edes syntynyt. Tässä kohtaa joku varmasti toteaa, että ne paikat on saatu yksilöiden lahjoilla, eikö lopulta kaikissa maaleissa ole aina kyse jonkun onnistumisesta? Ei muissakaan jengeissä mikään pelikirja niitä maaleja tee, vaan ne pelaajat. Yksi asia, mikä mua yleisesti ottaen tökkii pelikirjakeskustelussa on se, että siinä ei useinkaan oteta lainkaan huomioon yksilöiden laadukkaan pelaamisen olennaisten tekijöiden, kuten vaikkapa syöttöjen laadun merkitystä. Mikään pelikirja ei toimi, kun syötöt ovat surkeita, jalka ei liiku tai joku vähän varastaa. Onko se pelikirjan vika, jos esim. Jääskä ja Vesalainen eivät saa syöttöjä toisilleen perille, mutta Pakarinen saa kummallekin? Noin niin kuin esimerkkinä.
Musta yksi yhteinen nimittäjä onnistuneelle pelaamiselle on ollut hyvä liike. Kun jalka liikkuu, HIFK pääsee rummuttamaan sitä omaa peliään ja ne yksilöt pääsevät näyttämään niitä lahjojaan. Kun liike on tahmeaa, omaa peliä ei saada käyntiin ja sitä on siedetty aika huonosti. Kulmissa pyöriminen ei ole pelkästään meidän jengin ongelma, vaan harrastetaan sitä muuallakin, mutta on se kulmissa pyöriminen on todella raskasta katsottavaa. Varsinkin silloin, jos se ei tuota mitään. Ja liian usein on käynyt niin. Mun puolesta kaikki menkööt kulmiin, jos siitä seuraa joka toinen kerta maali.
Mutta, kuten olen monta kertaa aiemminkin kirjoittanut, kaikki pelaajat eivät sinne kulmiin pyri, joten siksikin olen taipuvainen ajattelemaan, että sitä kulmiin menemistä käytetään myös sellaisena turvasatamana, kun ei muuta keksitä. Kun ei jakseta haastaa ja laittaa kroppaa likoon, kiekko on helppo heittää kulmaan ja mennä joko itse perään tai odottaa, että joku toinen menee sinne. Ja sitten siellä vähän seisovin jaloin tökitään kiekkoa ja toivotaan, että tulee omille. Yksi ongelma hyökkäyspelaamisessa voi myös olla se, että HIFK pelaa toistuvasti alimiehitettynä, eli pakit pelaavat jalka puoliksi jo omissa. Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu, koska tästä on ollut toistuvasti hyötyä, kun peli on yhtäkkiä kääntynytkin omiin. Ja näinkään ei jokainen pakki pelaa koko ajan.
Olisiko valmennuksen pitänyt muuttaa jossain vaiheessa "pelikirjaa", kun kävi selväksi, että pelaajien liike ei ole kuin ainoastaan toisinaan sillä tasolla kuin pelikirjan tuloksellinen toteuttaminen vaatii? Minkälainen sen pelikirjan sitten pitäisi olla? Karu totuus kun on se, että ilman hyvää liikettä nykykiekkoa ei vain voi tuloksellisesti pelata. Millainen olisi viihdyttävä ja voitokas pelikirja, jota voi toteuttaa vajavaisella liikkeellä? Kuinka alas rima pitää laskea, jotta pelaajat jaksaisivat pelisysteemiä joka ilta rummuttaa? Saadaanko sellaisella systeemillä mitään etua suhteessa vastustajaan? Onko sekään lopulta pelaajille mieluisaa? Mulla ei ole näihin kysymyksiin vastauksia, mutta halusin nämä esittää, jos jollain vastauksia löytyisi.
Yksi hyvin olennainen kysymys, millä on ollut vaikutusta peliin on se, miksi monen nopeidenkin pelaajien pelinopeus on ollut hidasta? Täksi kaudeksi kuulemma harjoittelua kevennettiin. En usko, että Peltosen HIFK:ssa mitään tapahtuu sattumalta, vaan tähänkin on ollut joku syy. Varmasti yksi syy on loukkaantumisten todennäköisyyden vähentäminen, mutta voisiko toinen syy olla se, että energiatasot olisivat optimaalisia peleissä? Että luistin kulkisi juuri silloin, kun pitäisikin ja jaksettaisiin. toteuttaa sitä pelikirjaa. Jostain syystä tämäkin on jäänyt vajaaksi. Kuinka paljon tässä on kyse siitä, että kun niitä onnistumisia ei ole saatu, pelaajat ovat turhautuneet? Koska se on ihan selvä, että kun maaleja tulee, kaikilla on kivempaa ja itseluottamus on korkeammalla tasolla.
Mun mielestäni jotain tapahtui ekalla maajoukkuetauolla. HIFK:lla oli sen hävityn kauden avauspelin jälkeen 11:n ottelun pisteputki ja 19:ssä pelissä jäätiin 4 kertaa kokonaan ilman pisteitä. Mun nähdäkseni tämä antoi pelaajille sellaisen vääränlaisen signaalin, että tämähän on helppoa ja jatkossakin riittää, että vaivautuu vain paikalle. Että
"tsekatkaa hei meidän nimiä selässä ja vapiskaa!" Ja tätä sitten jatkui liian pitkään, jolloin sarjasijoitus tippui ja sitten tulikin jo vähän paniikki, että tässähän alkaa olla pakko pelata täysillä jotain saipakerhoja vastaan.
Kävin tsekkaamassa otteluohjelmaa ja jaoin kauden neljään osaan: 1. mj-tauko (=19 o, 1,84p/o) , 2. joulutauko (= 12 o, 1,42p/o), 3. 2. mj-tauko (=18 o, 1,61p/o) ja loput (=11 o, 2p/o). Musta tosta näkee aika selvästi, että kauden "pisimmillä" hetkillä pelattiin tuloksellisesti todella alakanttiin. Okei, oli siinä tuolloin paljon muuttujiakin, kun ovet kävi joka suuntaan koko ajan. Varmasti ollut pelaajille henkisesti rankkaa, mutta silti. Itse muistelen tässä kohtaa myös pelaajien omia sanoja siitä, miten
kausi on pitkä ja välillä on vaikea syttyä. Siltä se totisesti myös tuloksellisesti ja omin silminkin katsottuna näytti.
Vikat 11 peliä menivätkin sitten tuloksellisesti ihan jees, tosin vastustajatkin olivat hyvin kahden kerroksen väkeä ja pinnoja pitikin tulla. Mutta silti jostain syystä itselleni jäi lopusta skeidan maku suuhun. Ja tähän on kolme selvää syytä: Kärpät-vieraissa ja TPS-himassa pelien ylimielinen pelleily sekä vika matsi Kalpaa vastaan nollilla himassa. Nämä parin kokeneen pelaajan ylimieliset pelleilyt kylvivät mun päähäni epäilyksen siemenet pään kestävyydessä paineen alla ja fokuksen kohdistumisen oikeisiin asioihin kauden tärkeimmillä hetkillä. Ja nyt näyttää siltä, että niille epäilyksille oli aihetta.
Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kenelläkään ei ole varaa leijua, vaan pitää olla sopivasti nöyryyttä ja päättäväisyyttä. Eli pää ja jalat kunnossa. Muuten loppuu leikit ja kaudesta tulee täysi floppi.
