Miettinyt tota menestymättömyyttä ja tietynlaista velttoutta. Ei tässäkään jengissä taida olla riittävää johtajuutta Söden ja Villen jälkeen. En osaa nähdä Melartia tai ketään muutakaan tästäkään porukasta sellaisena JOHTAJANA, joka potkis jengistä parhaan irti. Eikä maailmallakaan taida olla sellaista paluumuuttajaa, jolla tilannetta korjattaisiin.
Tämä onkin ihan mielenkiintoinen kysymys. Yksi selitys, miksi mä vastuutan nimenomaan pelaajia todella paljon, johtuu joukkueen ikärakenteesta. Nuorempaa jengiä valmennetaan ja johdetaan eri tavalla kuin NHL:t, Sveitsit, Ruotsit ja KHL:t kolunneista kokeneista pelaajista koostuvaa jengiä. Palautettakin pitää osata antaa eri tavalla kuin nuorille jätkille. Lisäksi kokeneet pelaajat ovat aivan varmasti myös tietyllä tavalla oman arvonsa tuntevia yksilöitä, joten tietyssä mielessä kokeneen joukkueen valmentaminen on haastavampaa.
En muista, kirjoitinko tänne jo syksyllä, mutta ainakin omille kavereille sanoin, että valmennuksen ehdottomasti suurin haaste on mun mielestäni saada joukkue suorittamaan korkealla tasolla illasta toiseen nimenomaan runkosarjassa. Kun kokeneet pelaajat tietävät, miten pitkä kausi ihan oikeasti on ja kuinka paljon se vaatii ja elämässä on paljon muutakin kuin pelkkää lätkää, suurin haaste on saada joukkue pelaamaan 100%:sti joka ilta. Ja samaan aikaan jengissä on nuoria pelaajia, jotka tarvitsevat niitä onnistumisia ihan eri tavalla runkosarjassa, koska heillä ei ole samalla tavalla heittää tiskiin aiempia näyttöjä pleijareista. Noin niin kuin paperilla.
Mun mielestäni meidän suurimmat sudenkuopat ovatkin olleet nimenomaan siinä, että ihan joka ilta ei pelata sata lasissa jokaista tilannetta. Ja kun samaan aikaan on paine kuitenkin menestyä ja onnistua "nimen" edellyttämällä tasolla eikä kentällä saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi, en varsinaisesti ole yllättynyt, että runkosarja ei ole sujunut kuin tanssi. Ja kun peli on kuitenkin kulkenut riittävän hyvin, vaikka mitään ei vielä oikeasti olla voitettukaan, se on antanut välillä vähän vääränlaista turvallisuuden tunnetta pelaajille. Ja se on yksi syy, miksi homma näyttää olevan ihan vaiheessa. Ja siihen, kun lisää, että meillä peliajat jakautuvat kärjen osalta melko tasaisesti tehoista huolimatta, se on samalla sekä kirous että lahja. Ja kun meillä nyt ei ole yhtään tulikuumaa pelaajaa, joka tekisi joka paikasta maalin, pipoa kiristänee useammallakin pelaajalla.
Kaikkein haastavintahan meillä on pelillisesti ollut niitä jengejä vastaan, jotka eivät kuulu ykköskilpailijoiden koriin. Vaikka Tapparaa ja Ilvestä vastaan on tuloksellisesti pelattu keskinäisissä heikommin, itse pelithän ovat olleet oikeasti laadukasta kiekkoa. Otoskin on tosin vielä aika pieni. Eli, silloin jätkät ovat olleet henkisestikin valmiita koko pelin. Valmennuksen tehtävä on toki tietyssä määrin herättää joukkue, mutta sitten taas toisaalta, vieläkin enemmän se on joukkueen ja yksilöiden itsensä tehtävä. Tänäänkin valmistautuminen otteluun oli tehty mun nähdäkseni erinomaisesti, mutta sitten tapahtui jotain ja mä väitän, että se tapahtui yksilöiden korvien välissä. Ja se näkyi sitten kentällä. Jos otteessa tapahtuu herpaantumista, vaikeampaa sitä on kesken pelin kiriä kiinni, jos pelaaminen on kovaa painia ja pään hakkaamista vastustajan puolustukseen joka vaihdossa kuin, että pelaajat olisivat koko ajan olleet tulta ja tappuraa ja liekit silmissä.
Vaikka mä uskon, että Ville oli 2011 aivan äärimmäisen tärkeä pelaaja joukkueelle, mun kirjoissani hän oli silti lopulta se kirsikka kakun päällä. Siellä oli paljon muitakin kokeneita johtajatyyppejä ja ilman heitä, pelkkä Ville ei ehkä olisi lopulta riittänyt. Jollain tavalla tässä nykyjengissä on paljon samaa kuin silloin, mutta jotain myös puuttuu. Ja mun nähdäkseni meiltä puuttuu Mikke Granlundin kaltainen nuori prospekti, joka pystyi liidaamaan pelillisesti. Toisaalta, Kaskimäki voisi olla se, vaikka hän ei samanlainen suomalaisen kiekon kultapoika kuin MG tuolloin oli olekaan. Mutta tilanteita ei voi kopioida, vastuuseen voi kasvaa kentälläkin ja vähän niin kuin puskistakin voi nousta isoon rooliin. Mutta noin niin kuin teoriassa Kaskimäki voisi hyvinkin olla tämän kauden MG. Nuori pelaaja, joka sytyttää omalla pelillään joukkueen.