Kuten ilokaasu-ketjuun jo kirjoitinkin, HIFK:lla on siinä mielessä herkullinen tilanne, että moni asia on vielä niin vaiheessa, ml. pelaajat parhaan tuloskuntonsa kanssa, että kyllä tässä edelleen on aihiot hyvään kauteen olemassa.
Molemmat viikonlopun Kärpät-pelit olivat aikamoista taktista taistoa ja molempien jengien valmentajat voivat varmaan enimmäkseen olla tyytyväisiä omien joukkueidensa esityksiin. Kovin viihdyttäviähän pelit eivät olleen katsojan näkökulmasta, koska panoksena ei ollut enempää kuin kolme sarjapistettä. Pleijareissa tuollainen hinkkaaminen on hyväksyttävämpää faninkin näkökulmasta, kun pelataan hieman suuremmista asioista.
Eniten mua jäi harmittamaan HIFK:n perjantainen hiippailu kotiluolassa. Todella vaisua menoa ja se sitten näkyi myös hallin tunnelmassakin. Todella ymmärrettävää, ettei fanitkaan jaksa tuollaiseen kyttäilyyn ja virheiden välttelyyn syttyä, joten joukkue sai sen myös tuntea nahoissaan. Todella sääli, että tuo jengi ei oikein näytä ymmärtävän, miten iso merkitys faneilla on ihan oikeasti koko ottelutapahtumaan. Korulauseissa toki se muistetaan mainita, koska ovat varmaan saaneet seuralta jonkinlaisen memon asiasta, mutta käytännön tasolle se ei ainakaan perjantaina siirtynyt. Meillä on kuitenkin joukkueessa paljon pelaajia, jotka voivat niitä hanskoja käydä hieromassa ja pelata oikealla hetkellä pikkusikaa, jotta saadaan tunnetta peliin. Perjantaina tällaista toimintaa kuitenkin vältettiin kuin ruttoa ja se sitten näkyi ja kuului, eli katsomossa oli hiljaista. Muulia olisi kaivattu.
Lauantaina olikin sitten ihan erilainen HIFK kentällä ja tunnetta oli kehissä. Ilman tunnetta ei ole mitään. Yli ei saa mennä, ainakaan kaikilla samaan aikaan eikä kenelläkään läikkyä aivan yli äyräiden, mutta sellainen virkamieskiekko kahden suurseuran välillä on kiusallista katsottavaa. Tämän voisivat myös valmentajat pitää mielessään, koska heidänkin keskimääräistä suuremmat palkkansa maksetaan yleisön kukkarosta.
Riittävän moni pelaaja on kuitenkin viime aikoina pelannut yhtä aikaa riittävän hyvin, mikä on tosi hyvä juttu. Paljon on vielä parannettavaa, mutta myös eteenpäin on menty. Hyvä maalivahtipeli ja parantunut ylivoima tekevät pelaamisesta helpompaa ja rennompaa. Ylivoimassa on vieläkin petrattavaa, erityisesti ykkösyv:n osalta, koska heillä menee vieläkin aivan liikaa aikaa sellaiseen typerään riplailuun, paskoihin syöttöihin ja muihin aivopieruihin, mutta siltikin eteenpäin on menty. Alivoima on todella hyvää ja siitäkin saa varmasti henkeä päälle. Hyvää on myös pelaajien uhrautuminen kiekon eteen ja Dyk taisi perjantaina blokata yhden Kärppien hyökkäyksen aikana kaksikin kiekkoa ja näki, että kyllä sattui. Onneksi mitään kipua kummempaa niistäkään ei seurannut. Mutta tuollaisilla asioilla saa kyllä varmasti muidenkin pelaajien menoon vähän lisää munaa, koska kukaan tuskin haluaa katsella videoilta ensin jengikaverin kiekonsyöntiä ja heti perään omaa hiihtelyä ja osuman välttelyä.
Liigassa pelaaminen on mennyt sellaiseksi taktiseksi shakiksi jo liikaa, eikä HIFK ole siinä poikkeus. Sekin on hyvä pitää mielessä, että lähes jokaisella jengillä on ollut viime aikoina joku tilanne päällä, jolloin sielläkin on keskitytty vain ja ainoastaan tulokseen, viihteestä viis. Musta tuntuu, että näitä jengejä on kohdattu viime aikoina jotenkin normaalia enemmän, mutta tämä on vain oma mutu. Ja kyllä se silloin näkyy myös HIFK:n pelaamisessa.
Mutta yleisesti ottaen pelin katsominen on ainakin mulla ollut viime aikoina paljon rennompaa, eikä sellaista jatkuvaa hampaiden kiristelyä alusta loppuun, kun tiesi, että ei tästä tänään varmasn enää tulla nousemaan. Itsekin totesin lauantaina frendille Kärppien mennessä 2-1 johtoon, että ei tämä peli välttämättä vielä ollut tässä. Eikä ollutkaan, kun Melarthan sen pelin pisti sitten vielä tasoihin. Pelaajissa on ihan kehonkielestä lähtien tapahtunut iso muutos vrt. alkukauden räpellykset, ja kyllä sen huomaa. Ja se tietynlainen pelaajien omakin luottamuksen ja kärsivällisyyden kasvu tarttuu, ainakin muhun. Itseluottamuksella on tosi iso merkitys ja nyt alkaa näyttää jo paremmalta. Työtä on, mutta en pidä huonona sitäkään, että nyt ei ole vielä valmista.