No jumalauta, HIFK viihdytti tänään! Kiva (heh), että viimeisen neljän matsin aikana löydettiin uusi vaihde. Aluksi heitän muutaman anteeksipyynnön, lähinnä omaksi iloksi:
1) Olen turhaan väittänyt, että HIFK:lla olisi täysi mikkihiirijengi tällä kaudella. Nyt selvisi, että meidän pelaajissa on paljon lujaa taklauspotentiaalia! Se on ollut kiinni valmennuksesta/pelisysteemistä. Upeita pommeja ja voitto päälle, tällaista sen pitäisi olla aina.
2) Kiva ei ole ihan pelkkä kivakiva. Joukkueensa on ottanut pkan 2,5. Okei, tässä on uutuudenviehätystä vielä, mutta nostan hattua kivalle yhdestä asiasta: Hän on ensimmäinen HIFK-valmentaja aikoihin, joka on käsittänyt, että Nordis (pelaajat + yleisö) syttyy taistelusta ja taklauksista. Niitä kutsutaan ammattikielellä joukkueen vahvuuksiksi. Kaikki muut koutsit ja kaudet Nokan vikaa kautta lukuunottamatta (mukaanlukien siis Nokankin 2 ekaa) ovat olleet tylsiä nollasummanysveröitä. Pakitellaan, varmistellaan. Varmistellaan, pakitellaan. Ei oteta riskejä.
3) Summasen aika on ohi. Olin väärässä tässä asiassa. Piste.
Jos nyt kaivamalla kaivaa jotain negatiivista, niin mikäs kevät tästä tuleekaan mieleen? Pelit kulkevat upeasti ja vapautuneesti vikoilla runkosarjakierroksilla. Säälärit tuntuvat pelkältä muodollisuudelta, katseet on lujasti jo puolivälierissä. Kunnes säälärit alkavat. 2-muna ja lauluun. Jep, kevät -09. Joten ei vielä nuolaista. Mutta siitä ainakin kiitokset kivalle, että näin näissä neljässä edellisessä matsissa HIFK:n taklaavan enemmän kuin parilla edellisellä kaudella yhteensä. Mä oon näin helppo, tykkään tällaisesta pelityylistä. Muotoilen toisin; mulla on käyttöä tän tyyppiselle lätkälle.