HIFK:n syksy kaikkinensa on ollut hyvä, ellei kiitettävä. Joukkue on saanut selkeän identiteetin, halun voittaa ja näyttää. Joka matsia ei mikään joukkue voi voittaa, mutta toisaalta retkahduksia on ollut vähän. Erittäin vähän. Kriittiset fanit, tottakai, hakevat taivaalta kuuta, mutta saavat aina jotain muuta.
Mikä on muuttunut HIFK:ssa sitten kevään 2010? Siteeraan tässä kovin mielelläni Kalle Sahlstedin lokakuun lausumaa TV-kommentaattorina: "Ville on parasta mitä koko HIFK:n seuraorganisaatiolle on tapahtunut viimeiseen kymmeneen vuoteen".
Harvoin yksittäinen henkilö voi muuttaa näin paljon. Harvassa toki ovat Peltosen kaltaiset, oikeasti lajia rakastavat - ja tässä tapauksessa seuraakin kohtaan samoin tunteva. Peltosen mukana valmennus on saanut huikean lisän päivitettyä tietoa huippuliigoista (NHL, KHL). On hyvä muistaa, että Peltonen pelasi vielä kaudella 2008-09 illasta toiseen änärissä (kera Campbellin ja Dvorakin) vastustajien ykkösnyrkkejä vastaan tavalla, joka herätti kunnioitusta. Siis niitä "maailman parhaita vastaan". Ehkä tärkeintä, että VP on analyyttiseen ajatteluun kykenevä, joka myös pystyy kertomaan kokemansa tavalla, joka palvelee joukkuetta. Halutessaan tulevaisuuden huippuvalmentaja.
Puhumattakaan päivittäisestä esimerkistään ja johtajuudestaan, joista mallia voivat ammentaa kaikki itseään kunnioittavat pelaajat. Se #16:sta, jonka merkitystä joukkueelleen ei voi liikaa korostaa. Ikinä.
Mikael Granlundin tapaus on alkanut yhä enemmän harmittamaan, ennen kaikkea tietenkin nuoren pelaajan itsensä puolesta. Huonoimmassa tapauksessa tämä kausi ohi, mikä samalla voi kuitenkin taata terveen tulevaisuuden, jota hänen kohdallaan on huippukiekossa edessä n. 20 vuotta! Syksyn ehdoton yllättäjä, ainakin itselleni, on ollut K. Kuhta. Toki tiesin potentiaalinsa saadessaan punanutun ylleen. Mutta silti. Takuu varmaa suorittamista. Maalintekijän ansaittu maineensa saa aikaan tilanteita, jotka avaavat paikkoja muille - näitä Kuhta on malttanut hyödyntää.
Petteri Wirtanen on yksi aliarvostetuimmista suomikiekkoilijoista. On näyttänyt potentiaaliaan. Hankinnoista J. Hamilton on armoitettu pelimies. Terveystilanteensa askarruttaa vaan kovinkin paljon. Hänessä yksi ensi kevään ratkaisija. Lennu Petrell on korvaamaton duunari, joka tarvittaessa pystyy myös hyökkäyssuunnankin tehoilaan auttamaan joukkuetta. Jos Mikke G. ei palaa kehiin, on hankintalistalla hyvä olla korkean luokan sentteri.
Pakit ohitan lyhyesti. Yhtä vahvistusta en panisi pahaksi.
Mv-osastolla on mielenkiintoa. Mikä oikeasti on tilanne J. Riksmanilla? J. Lundell korvaa huikealla tavalla. Keväällä pelataan toivottavasti mestaruudesta. Silloin on oltava selkeää, kuka pelaa ja miten. Itse olen oppinut elämän tyrskyjen kautta ajattelemaan positiivisesti - siis epätyypilliseen suomalaiseen tapaan. Miksei Lundell tarvittaessa hoida hommaa? Miksei? Hän on vuotta kokeneempi, virheistä - joita ihmiset tekevät - oppinut.
Näen HIFK:n kauden jatkon erittäin +merkkisissä liekeissä!