Tosta Kojon eilisestä lausunnosta täytyy todeta sen verran, että lehdistötilaisuuden nähneenä, tosin en kuulleena, kiitos Main Streetin huonon äänentoiston, Jalosen naamasta näki, että miestä vitutti ja paljon. Koska en kuullut, mitä herra puhui, tuli sanomisten sisältö itselleni täydellisenä yllätyksenä, koska kehon kieli ja naamavärkin ilmeet antoivat olettaa jotain aivan muuta. Itse siis kallistun sille kannalle, että Jalonen pelaa ns. mediapeliä. Hän pitää pokkansa ja ns. kulissit kunnossa, mutta joukkueen kesken hän todennäköisesti toimii, kuten viime kierrokset kohtuullisen sekaisin olevan joukkueen valmentajan kuuluukin. Eli pyrkii pitämään realiteetit kohdillaan: aihetta paniikkiin ei ole (vielä), mutta jokaisen jätkän on pystyttävä vähintäänkin viisikkotasolla parempaan, henkilökohtaisista suorituksista nyt
puhumattakaan.
Kakkoskenttä on pitänyt päätä veden pinnan yläpuolella omilla onnistumisillaan, mutta muuten joukkue on pelannut huomattavan paljon alle oman osaamisensa. Kakkosessakin tosin on yksi ongelma: Ramstedtin suoritukset vaihtelevat liikaa. Välillä tulee aivan uskomattoman hienoja oivalluksia, mutta omiin silmiini on näyttänyt, että kohtuullisen suuri osa ajasta kentällä menee kiekon hieromiseen ja ketjukavereiden suoraviivaisemmat pelityylit kärsivät tästä. Sekä Ahtola että Granlund pyrkivät molemmat pitämään kiekon liikkeessä ja näin antamaan vastustajalle painetta. Ramstedt taas tykkää pitää kiekkoa itse, mikä sinänsä on joskus ihan hyväkin piirre, ongelma vain on siinä, että usein se hieno kiekon siirtely ja haastaminen päättyy siihen, että Ramu menettää kiekon. Joko lerppuun syöttöön, jonka vastustaja katkoo helposti tai sitten häviää kaksinkamppailunsa. Lopputulos on joka tapauksessa se, että ketjukavereiden hyvä ja maalia kohti tähtäävä duuni menee aivan hukkaan. Lisäksi kun muistetaan, että kakkonen pistää kuitenkin kohtuullisen hyvällä prosentilla paikoista sisään, tämän ketjun potentiaalia valuu paljon hukkaan.
Mielestäni IFK ei ole löytänyt toimivia ketjukoostumuksia viime kierroksilla ollenkaan pl. kakkosketju. Liivik-Töykkälä-Petrell-kenttä oli hyvä ja hoiti oman ruutunsa. Lennun siirryttyä ykköseen, ainakaan eilisen perusteella Turo Järvinen ei todellakaan pysty paikkaamaan Lennun jättämää aukkoa. Ihmettelen suuresti myös sitä, miksi Bobby Nyholm on pois pelaavasta kokoonpanosta ja Max Wärnille paikka löytyy. Itse ihastuin Bobbyn suoraviivaiseen pelityyliin jo treenipeleissä ja alkukierrokset vain vahvistivat mielikuvaani siitä, että Bobbyn kohdalla on menty eteenpäin ja potentiaali voi onnistumisten kautta jalostua jo tällä kaudella uudelle tasolle. Siksi ihmettelen esim. sitä, miksi Samu Vilkman pelasi eilen ykkösessä, mutta Bobby ei mahtunut jengiin. Nyholmin vahvuutena on ollut myös se, että hän keskittyy pelaamaan yksinkertaisesti ja tekemään oikeita asioita, oikeassa paikassa.
Olen Söderholmia puolustellut ja uskonut, että heikot esitykset ovat johtuneet esim. ylikunnosta. Tämä voi edelleenkin olla osasyy, mutta totuus on myös se, että Söde pelaa ainakin kotona jatkuvasti itseään ulos tilanteista lähtiessään hakemaan esim. taklauksia. Vaikka taklauksia arvostankin, puolustajien tehtävänä on ensisijaisesti pelata niin, etteivät nyt ainakaan pelaa itseään tilanteista ulos ja näin aiheuta vastustajalle avopaikkoja. Söden kohdalla tosin uskon myös, että ongelma on ennen kaikkea pään sisällä. On vaikea yhtälö tiedostaa pelaavansa aivan päin helvettiä ja samalla yrittää pelata rennosti ja hakea onnistumisia yksinkertaisten asioiden kautta. Söde vihaa häviämistä yli kaiken ja se, että hän on itse ollut vaikuttamassa tappioihin niin rankasti kuin tähän mennessä, syö miestä aivan varmasti. Ole siinä sitten. Positiivinen asia tässä nyt kai kuitenkin on se, että Söde on asenteeltaan 100%:sti IFK ja ammattimies. Löysäilyä tai asennevammaa hänen kohdallaan ei tarvitse edes miettiä. Sekin on laiha lohtu näiden peliesitysten rinnalla, mutta jotain sekin.
Haatajaa tässä nyt kaikki odottavat pelastajaksi. Epäilen, että Haataja yksin ei tule tätä laivaa kääntämään, mutta mj-tauko, kova treeni, pieni tauko peleistä (ja potentiaalisista tappiosta ;)) ja vaikkapa saunailta saattavat yhdessä aukaista lukkoja ja uusia, toimivia ketjukoostumuksia voi hyvinkin löytyä. Pakistossa on myös pakko tehdä muutoksia, vaikka Kurvinen palaakin. Clarke on varmaankin pelannut sillä tasolla, mitä odottaa sopikin. Miinuksia on toki kauhea määrä, mutta toisenlaisella pakkiparilla voitaisiin aivan yhtä hyvin olla lähempänä nollaakin. Söde on pelannut puolustavana pakkina ja paluu yksinkertaisen tekemisen ääreen voisi hyvinkin laukaista lukkoa. Kurvinen siis Clarken kanssa ykköseen, Söde kolmoseen Ahosen tai Haverisen kanssa.
