Aikoinaan silloin kun Aholan Petsku palasi liigaan niin hän oli silloisessa Kiekko-Espoossa pelatessaan liigan parhaita pakkeja. Siinä yksi tärkeimmistä syistä. Sitten, kun Frankki hänet meille seuraavaksi kaudeksi hankki oli Aholan hinta yksi liigan kovimmista. Otteet eivät olleet kaksisia tosiaan meillä ja koko 2 kauden aikana oli todella suurissa vaikeuksissa koko ajan.
Aholan siirtokorvaus oli täydet 600 tuhatta ja siihen melkein puolen millin palkka päälle niin kyseessä oli käsittämättömän kallis mies. Täytyy muistaa että pelaajabudjetti oli silloin noin 5 milliä kaudessa.
Se oli se sama kesä/syksy -95 kun Frank valitteli kovaan ääneen että fyrkkaa kyllä olisi hankkia hyökkääjiä muttakun ketään ei ole vapaana. Tapparataustaista Viitakoskea huhuiltiin Calgarysta, vaan ei saatu. Hannu Kapasen älynväläyksenä oli laittaa Saarinen ja Karalahti laitahyökkääjiksi kesken syksyn tappioputken. Jere oli täysin yössä itsellensä käsittämättömällä pelipaikalla.
Ilmaiskiekkoja sateli avauskotimatsissa kentälle, Mobergia verrattiin yleisölakanassa Francoon, Staliniin ja en enää muista keneen muuhun diktaattoriin.
Tammikuussa -96 palkattiin sitten (vasta 29-vuotias!) J. Kekäläinen.
Kaiken Baxter&Penapaskan jälkeenkin juuri tuo syksy -95 oli käsittämättömän synkkää aikaa. Jäähallilla jengi oli täysin poissa tolaltaan vailla minkäänlaista optimismia.