HIFK:n veskaritilanteen käsittämätöntä olotilaa kuvastaa se, että meikäläinen -joka on kuulemma Lunkan ykkösvihaaja- on nyt vilpittömästi sitä mieltä, että niin kauan kuin HIFK odottaa uutta ykköstä, HIFK:n kannattaa mennä kaksikolla Norja-Lunkka siten, että molemmille tulee pelejä. En pidä kumpaakaan mahdollisena ykkösmaalivahtina ja olen varma, että kun otetaan näiden kahden tasainen peluutus, saadaan parempi tulos kuin siitä, että jompikumpi on selkeä ykkönen. Kaksi edellistä ottelua on mennyt aika tyylipuhtaalla NHL/AHL -peluutuksella; molemmilla yksi ottelu ja häviöllä tulee maalivahtivaihto. En voi moittia eilistä Lunkan peluutusta, sillä Norja hävisi oman ottelunsa. Saman logiikan mukaan haluan Norjan seuraavaan matsiin ja jos tulee voitto, jatkakoon. Jos Lunkka olisi voittanut eilen, hän saisi jatkaa. En näe näiden kahden peluutuksessa muuta järkevää systeemiä. Mitä sanoo Salama15 ?
Silloin, kun maalivahti pelaa lukemilla 84%/4 sisään, on aika turha selitellä yhtään mitään. Ja nyt puhun sekä yksittäisistä otteluista että maalivahdin kokonaistasosta, joka on Lunkan suhteen aivan samaa kuin hänen eilinen esityksensä. Pelaamisen taso on ollut huonoa ja sen voi katsoa liigan mv-tilastoista. Edes liigan viimeisen joukkueen maalivahdit eivät paukuta tuollaisia lukemia. Korostan vieläkin sitä, että kun veskarit vetelevät noin, kaikki vika ei voi mennä aina vaan valmennukselle. Eilen tuli vain 24 laukausta HIFK:n maalia kohti ja HIFK teki kotijäällään kolme maalia. Norja seuraavaan peliin ja jos voittaa, jatkakoon. Mutta Jannen pelit eivät ole tässä ilman veskaritäydennystä. Kun uusi äijä tulee, näen tämän kuitenkin ehdottomasti muodossa: Uusi mv - Norja.
Kelatkaapa tällaista visiota Lunkan kannalta: Hänelle on luvattu duuni mv-valmentajana. Hän valmistautuu siihen ja kuuleekin joutuvansa kuitenkin olemaan myös torjuva maalivahti. Tässä tulee ensimmäinen pettymys. Ehkäpä pian nelikymppinen kaveri ei ole enää treenannut niin huolella kuin normaalisti treenaa ennen kautta? Oli miten oli, Lunkka romahtaa vuoden takaiseen verrattuna. Hän tulee tilastoissa alaspäin käsittämättömän paljon ja samaan aikaan Riksman pelailee saman miehistön takana erittäin ookoo-kautta. Riksman loukkaantuu. Lunkka tietää, että vieläkin tulee pelivelvollisuutta. Sitten HIFK vihdoin hankkiin uuden ykkösveskan ja tulee läppäämään Lunkkaa selkään: "Hei, kiitti tosi paljon panoksestasi, nyt ei tarvitse enää torjua, nyt rupeat valmentamaan!" Pysähtykää hetkeksi miettimään millä fiiliksillä Janne pääsee aloittamaan jo aiemmin luvatun duuninsa? Haloo! Joukkue kahlaa syvällä ja hän itse on vetänyt ala-arvoisesti omat ottelunsa. Onko hyvä fiilis ponnistaa siihen verrattuna, että kaveri olisi päässyt siirtymään valmentajaksi tyylikkäästi suoraan Suomen mestaruuden voittaneena runkosarjamaalivahtina mestaruuden tultua pitkän ja vaikean uran jälkeen? Voi luoja tätä meidän HIFK-organisaation psykologista silmää.