Jokisen palkkaaminen tai palkkaamattomuus on nähdäkseni tässä kaikessa vain sivujuonne, joskin ehkä tärkeä ja kuvaava sellainen, mutta paljon tärkeämpää on iso kuva koko johtamisesta ja siihen liittyen kysymys eri henkilöiden rooleista ja vastuista.
Mutta olen kylläkin sitä mieltä, ettei valmentajaksi (tai urheilujohtajaksi) välttämättä tarvitse palkata jo voittoja tai "kannuksia" hankkinutta henkilö, vaan tärkeää olisi osata tunnistaa potentiaali, ja Jokisen kohdalla Jukurit-näyttöjen perusteella ajattelisin, että suurtakin potentiaalia ja nimenomaan heti realisoitavissa olevaa sellaista olisi olemassa. Peltosen kohdalla tällaista fiilistä ei Sveitsin eikä varsinkaan HIFK-vuosien perusteella ole tullut.
Jos tuo on marssijärjestys niin ei se silloin ole mitään munattomuutta Salmelaiselta. Jos alkaa kapinoimaan hallitusta vastaan niin häviää aina. Sama koskee toimitusjohtajaa.
Toimitusjohtaja, vaikka hänen kuuluukin toimia hallituksen määrittämän strategian ja isojen linjojen mukaisesti ja karrikoidusti sanottuna rooli on hallituksen "juoksupoika", niin roolin kuuluu myös hallituksen sparraaminen ja tarvittaessa haastaminen linjojen määrittämisessä.
Saman pitäisi koskea urheilujohtajaa, koska hänet on (tai ainakin pitäisi olla) palkattu sen takia, että on urheilujohtamisen ammattilainen ja hänellä on parasta osaamista ja näkemystä sen suhteen mitä urheilullinen menestyminen vaatii. Jos hallitus rupeaa sotkeutumaan urheilujohtamiseen, niin vahva urheilujohtaja osoittaa hallitukselle paikkansa ja tekee sen tavalla, että häntä uskotaan ja tulee työrauha. Tai sitten tulee potkut luottamuspulan perusteella. Mitään sellaista välimuotoa ei voi olla, jossa hallitus säätää toisten "hiekkalaatikolla.
Se että urheilijohtajalla ei ole munaa vaatia tehtävänsä mukaista vastuuta ja päätösvaltaa voi toki johtua siitä, että ko. urheilijohtajan työmarkkinakelpoisuus on heikko eli potkut saatuaan on hankala työllistyä. Mikä taas kertoo myös ko. urheilujohtajasta ehkä paljonkin.