Ei mun mielestä pidä nimenomaan pakkipareja valita täysin kätisyyksien puolesta, toki tämä on vain mun mielipide. Salinin ensi kauden tasosta ei kukaan todellisuudessa tiedä mitään ja voi hyvin olla ettei kehitystä tule miltei ollenkaan. Mun mielestä, jos todella halutaan mestaruudesta pelata niin puolutuksen ykköspakkipariin ei voi kaavailla junnua kenen suoritustasosta ei ole minkäänlaisia takeita, junnut kun kehittyy niin yksilöllisesti jokainen eri aikaan. Melartinkin viime kauden taso oli kokonaisuudessaan aivan maksimissaan kolmosparin pakin tasoa. Nää on toki vain mun mielipiteitä, mutta jos HIFK haluaa tosissaan mestaruudesta pelata niin puolustus tarvitsee selkeän kiekollisen liiderin ja taustavielusteina sitten on Lepistö, Sund ja Salin. Siinä olisi kerrankin kiekollisesti laaja ja jämäkkä puolustus samaan aikaan, joka kestäisi myös loukkaantumisia.
Olen samoilla linjoilla. Ideaalitilanteessa kaikella tavalla hyvässä pakkiparissa toinen on R ja toinen L, mutta eihän se suinkaan aina niin mene. Enkä usko, että valmennus hirttäytyy pelkästään kätisyyksiin.
Salinista samaa mieltä, ettei voida laskea hänen varaansa mitään. Itse olen ajatellut niin, että Salin on lähtökohtaisesti 3. parin pakki, jonka ensisijainen tavoite on saada kaikki 60 peliä täyteen. Jos esitykset sitten muuta edellyttävät, se kaikki on vain pelkkää plussaa. Mutta kyllä meikäläisenkin kirjoissa 1-2 pakkiparin rooli vastuunkanto- ja tuloksentekonäkökulmasta pitäisi lyödä muiden harteille. Se on henkisesti myös erinomainen tilanne, kun pääsee vain haastamaan muita. Erinomaisen kauden voi pelata myös kolmospakkiparista ja sehän olisi nimenomaan valtavan hienoa, jos meillä olisi sielläkin puolustaja, joka tekee pisteitä. Pakkiparien peliajatkin ovat aika lähellä toisiaan 5-5-pelissä. Suurimmat erot tulevat sitten erikoistilannepelaamisessa tai jos pelin kulku vaatii jotain muuta.