Sanon näin: HIFK on 2010-luvulla pelannut 2 kertaa finaalissa, tuloksena kulta ja hopea. Nämä saavutettiin kahdella jo aiemmin meritoituneella valmentajalla. K.Jalonen oli tullessaan Suomen mestari, muistaakseni jopa kaksinkertainen. Stögö siis A-junnujen, Mestiksen ja Sveitsin mestari. Tästä voitaisiin päätellä, että HIFK tarvitsee menestyäkseen valmentajan, joka on jo taloon tullessaan jotain voittanutkin..
Mä en vetäisi noin hätäisiä johtopäätöksiä. Jos kaksi meritoitunutta valmentajaa on voittanut IFK:ssa mestaruuden ja hopeaa, niin mitalin kääntöpuolena tulee mieleen heti 6 (jollain tavalla) meritoitunutta valmentajaa, jotka eivät voittaneet IFK:ssa mitään: Suhonen, Matikainen, Summanen, Aravirta, Baxter ja Francis. Varmaan noita on enemmänkin, onneksi en muista kaikkia. Mutta pointti on siinä, että valmentajan meriitit IFK:n peräsimessä eivät ole juuri minkään arvoiset.
Meillä on itse asiassa ollut helvetin vähän ei-meritoituneita valmentajia: Mälkiä, Blomqvist, Soppa ja Shedden (joka ei muistaakseni tainnut hirveästi omata meriittejä ennen meille tuloaan?). Tosin noista ainoastaan Shedden onnistui jotenkuten.
Lisäksi, nythän ensi kauden jälkeen IFK:n valmentajakuvio menee varmaankin taas uusiksi, joten siinä mielessä on sama kuka tuolla ensi kauden valmentaa. Vai oliko Stögö jonkun mielestä löytämässä jonkun punaisen langan valmennuksen suhteen? Oliko Stögön kolmen kauden valmennuksessa havaittavissa jonkinlainen jatkumo?
Meikäläistä huolestuttaa eniten se, että IFK on vajomassa taas valmentajien hautausmaaksi, mikä merkitsee sitä, että seuraan ei tule yksikään itseään kunnioittava huippuvalmentaja koska täällä on ainoastaan hävittävää. Huippuvalmentajille riittää työpaikkoja Keski-Euroopassa ja KHL:ssä, joten mitä syytä olisi valita seuraksi IFK?