Oltiinhan palstalla puolustuksen kiekollisuudesta huolissaan jo kesällä. Keväällä nähtiin Tappara-sarjassa, että koko kuusikon pitää pystyä pelaamaan nopeatempoista lätkää ja se vaatii puolustajilta liikkuvuutta ja kykyä tehdä laadukkaita kiekollisia suorituksia nopeasti paineen alla.
IFK:ssa näytettiin jättävän paljon Kiviharjun ja Salinin varaan. Lepistön tilanteelle ei voinut mitään, eikä oikein tälle kauden aikaiselle loukkaantumisten vyöryllekään, mutta jälleen kerran hyvä osoitus, kuinka vaikeaa kesken kauden on alkaa tuoda joukkueeseen kärkipelaajia, jos tällaiset ”luotetaan Salinin kehitykseen” -projektit eivät onnistu. Seppälä, Manninen, Bourque… alemmista sarjoista tai muualla pieneen rooliin jääneitä tai epäonnistuneita pelaajia liikkuu kauden aikana, mutta huippupelaajien perässä on puolet Euroopasta ja IFK ei ole siinä kisassa ilmeisestikään eturintamassa.
Mutta siis eihän tämä ole ollut Salmelaiselle helppo homma. Juuri kauden alla tulee tieto, että ykköspakin ura on ohi, aikaisin syksyllä lupaavin nuori pakki loukaantuu vakavasti, talvella puolustukseen osuu loukkaantumis-/sairastumissuma, johon piti jollain tavalla reagoida (lainat+Mannisen diili) ja nyt siirtorajan pinnassa kahden runkopuolustajan (Melart+Manninen) kausi päättyi samassa pelissä tulleeseen loukkaantumiseen. Vaikea paikka kuka ikinä meillä olisikaan UTJ:na.