Olennaista nuorten naaramisessa on se, että heille on oikeasti mahdollista sen pelipaikan saaminen. Pitää olla sen verran hyvä, että pärjää kentällä. Sen jälkeen pitää olla aikaa antaa oppia ja tehdä virheitä. Siis ilman, että koko joukkue maksaa virheistä määräänsä enempää. Eikä kaudet ole veljiä. Joskus on enemmän valtakunnallisia huippujunnuja kuin joskus toiste. Ja joskus omissa on kasvamassa hyviä junnuja jo valmiiksi, joille pitää tietenkin antaa myös sitä peliaikaa. Joskus rakennettu jengi on niin kova tai muuten vain rutinoitunut, ettei sitä pelipaikkaa ihan helpolla saa. Lisäksi on kaikki kaukalon ulkopuoliset asiat, siis persoona-/tyyppikysymykset. Huippujunnujen pitää päästä pelaamaan. Ja saada onnistumisia. HIFK:ssa on aina erilaista painetta kuin monessa muussa seurassa. Kaikille HIFK ei vain aina ole optimaalinen paikka just sillä hetkellä.
Meillä on juuri nytkin omakohtaista kokemusta siitä, miten osa nuoremmista pelaajista eivät mitenkään vain saa sitä potentiaalia lunastettua kentällä. Hankinnat perustuu aina johonkin oletukseen ja odotuksiin. Se, että joku onnistuu jossain muualla ei tarkoita sitä, että hän automaattisesti onnistuisi täällä ja päinvastoin.
Kuulin sellaisen huhun, että HIFK:lla ei ole mikään kiire hankkia pelaajia. Akuuttia tarvetta millään pelipaikalla ei ole ja joukkueessa on hyvä pössis just nyt. HIFK suorittaa neljällä sylinterillä laadukkaasti just nyt ja sieltä on Komarovkin tulossa. Se tarkoittaa sitä, että joku hyvin pelannut ukko joutuu katsomoon joka tapauksessa. Olettaen tietenkin, että saikkula on tyhjä. Mihin en koskaan usko. Mutta joka tapauksessa psykologisesti uusien pelaajien tuominen on tarkkaa puuhaa, vaikka jokainen ymmärtääkin laajuuden merkityksen. Kerrankin ollaan siinä tilanteessa, että "kuka vain on vahvistus". Ja hyvä niin.