Tai sitten tämä ei nimenomaan ollut laiska sainaus, vaan tarkkaan harkittu veto: Karhusella hinta-laatusuhde kohdillaan, koska edelliset kaudet menneet surkeasti. Syyt huonoille esityksille lienevät tiedossa ja niistä on tehty riskiarvio. Tiedossa kuitenkin on myös ollut se, että Karhunen on oikeasti pystynyt olemaan laadukas ja voittava maalivahti. Olennaista on se, että tiedetään, miksi ei viime kausina ole ollut. Jos kyse on ollut yksityiselämään liittyvistä tai muuten vain ulkojääkiekkoilullisista asioista, onko ne taakse jäänyttä elämää? Jos kyse on ollut asemasta, mihin edellisessä seurassa ajautui, onko tiedossa, miksi? Jos kysymys on loukkaantumisista, millaisista loukkaantumisista on ollut kysymys ja mikä on niiden tilanne nyt? Kuinka todennäköistä on, että mahdolliset vammat uusiutuvat? Erittäin todennäköistä vai erittäin epätodennäköistä? Ja kaikkihan toki ymmärtävät, että todennäköisyyksillä ei käytännössä tee yhtään mitään, kun kuka vain voi loukkaantua milloin vain ja miten vaarattomasta tilanteesta voi seurata vaikka kuinka vakava vamma.
Sitten vastataan kysymykseen, jos toinen maalivahti loukkaantuu, pystyykö toinen veskari tarjoamaan jengille mahdollisuudet voittoon? Lähtökohtaisesti pystyy, mutta sehän nähdään sitten vasta kaukalossa. Sen jälkeen mietitään sitä, kuka nousee kakkosveskariksi ja sieltä löytyy Elias. Pystyykö hän tarvittaessa pelaamaan yksittäisiä pelejä? Pystyy, vaikka nuori onkin.
Eli, kun tähän Taponen-Karhunen-settiin lisätään se, että HIFK on saanut naarattua Eliaksen kaltaisen huippulupauksen organisaatioon, kokonaisuus onkin vähän eri näköinen. Ei näytäkään enää niin laiskalta, vaan tarkasti harkitulta ja pitkäjänteiseltä duunilta. Yksikään jengi ei hanki varmuuden vuoksi neljää huippuveskaa, vaan kyllä niitä paikkopelaajia hankitaan vain oikeaan tarpeeseen. Niin kuin nyt hankittiin Hovinen. Karhusen puolesta on todella harmillista, että hän loukkaantui, mutta HIFK:lla oli onneksi resursseja reagoida tähänkin.
Viimeksi muokattu:
