Vahingoniloa vai sympatiaa?
Lähtökohtaisesti illan ottelua ajatellen on muistettava, että Pentti Matikainen, tämä monien sloganien ja HIFK-fanien rakastama monien nimien mies ei ole valmentanut tällä vuosituhannella edit: kuin kerran, kiitos greatLeo:lle. Mutta kuten on todettu jo moneen kertaan, takajeejeen status on sen verran kovaa luokkaa, että todennäköisesti HIFK:n peli-ilme on tänä iltana varmasti taistelutahtoa täynnä.
Voi Hannua. Kävi mielessä jo alkukaudella, että onko Aravirran polku HIFK:n ruorissa yhtä tuulinen kuin Alpo Suhosen. Sitäpaitsi Aravirran aura, mikä kasvoi Jypin peräsimessä yhdeksänkymmentäluvun taitteessa ja nousi kukkaansa Jokerivalmentajana aina mestaruuksia myöten, on laskenut roimasti, kun Aravirta toimi maajoukkuevalmentajana ja nyt viimeiseksi HIFK:n treenivetäjänä. Lopullinen menestys kiersi kuin kissa kuumaa puuroa kansainvälisillä kentillä ja viimeisenä niittinä taisi olla päävihollisen Ruotsin nousu selkeästä tappioasemasta yhden maalin voittoon.
Hannun maine siitä, että hän ei löydä keinoja, kun hätäruikuli alkaa tuikkimaan ja kylmät hikikarpalot kylmäävät otsaa, ovat voimistuneet alkaen tärkeistä maajoukkuepeleistä kulminoituen aina tähän hetkeen, 0-2 tappioasemaan playoffsarjassa Lukkoa vastaan. HIFK:n johto ei halunnut ottaa riskiä, että Hannu epäonnistuu myös HIFK:n valmentajana. Tappio Ruotsia vastaan on vielä tuoreessa muistissa. "Vapauttaminen" piinasta oli Hannun kohtalo.
Niin, otsikkona on tosiaan kysymysmerkillä varustettu sana, "vahingoniloa?" Vahingoniloa voi kokea siinä mielessä, että aivan kuten media ja monet kiekon "järjenjättiläiset" ovat mielessään päättäneet, että HIFK on tänä keväänä se suuri ja mahtava ja ehdottomasti Kärppien tai Jokereiden kanssa finaalissa, niin itse en ole nähnyt HIFK:n joukkuetta aivan viimeisen päälle tähtisikermänä. Tässä suhteessa olen salaa hymyillyt, kun piskuinen Lukko Rolosonin huipputorjunnoilla ja Saarelan maaleilla on kyykyttänyt "suosikkia" tai "haastajaa". HIFK:n sijoilta on ennenkin mestaruuksia haettu, mutta aivan kun monet olisivat unohtaneet hyvin pelanneen Lukon tai kolme runkosarjassa HIFK:n edellä olevaa joukkuetta, puhumattakaan Aurajoen rantojen palloseurasta, joka sekin on haastaja.
Mutta vahingonilo rajoittuu vain median vääristyneeseen mielikuvan ja todellisuuden tämänhetkiseen tilaan. Muutoin itse toivon hartaasti, että kumpi sitten tämän ottelusarjan itselleen kampeaakaan, tiputtaisi seuraavalla kierroksella Jokerit tai Kärpät.
Illan ottelusta
En ala analysoimaan HIFK:n tai Lukon miehistöä, koska minulla ei siihen kompetenssia ole ja se olkoon heidät paremmin tuntevien tehtävä. Ainoa asia mihin kiinnitän huomiota on se, että HIFK:n maalivahti Tomas Vokoun ei ole ollut voittavan maalivahdin veroinen. Jännityksellä odotan, että jatkaako Vokoun maalissa eli annetaanko hänelle vielä mahdollisuus, vai siirretäänkö hänet sivuun kuten Hannu konsanaan ja heitetään pallo Jan Lundellille?
Mitä tapahtuu jos a) HIFK voittaa b) Lukko voittaa?
a) HIFK:n voittaessa kissapetojen kannattajat ylistävät kuorossa purkka-Penan legendaarisuutta ja alkavat välittömästi ottelun jälkeen kasvattamaan ruotsalaista takatukkaa.
Media antaa otsikoiden pullistella ja on mielissään, kun "haastaja" ja finaalivastus HIFK nousi jaloilleen ja näytti Lukolle, mistä kettu kusee.
b) Lukon voittaessa röhönauru (niin tiedättekö kuinka hirvittävää älämölöä kettulauma saattaa luonnossa pitää) saattaa ryöpsähdellä joiltakin, mutta suurin osa HIFK:n kannattajista luottaa täysin ison Pentin sulovoimaan ja elättelee vielä toiveita jatkopaikasta.
Media pääsee taas jauhamaan kuinka karmea kohtalo on se, että tämä "haastaja" ja "suosikki", Päällikkö Jokisen johtama tähdistöarmada ei taaskaan voittanut.
Mutta tosiasiassa
Onhan se niin, että kävi ottelussa miten tahansa, niin värikästä HIFK:n leirissä on. Sympatiat HIFK:lle joka tapauksessa, sen toisen Helsinkiläisen joukkueen nimeä en tässä yhteydessä viitsi edes sanoa.