Viestin lähetti Johnny99
Mitään käynyt. Caloun teki tuona "huonona" aikanaankin lähes pisteen per peli, vaikka oli kaukana huippukunnosta.
Niin kauan kuin jääkiekko on joukkuepeli, niin on ihan sama mitä yksi mies tekee hyökkäyspäässä, jos joukkueen peli kärsii yksilöstä enemmän kuin mitä yksilö kykenee joukkueelle antamaan.
Tosiasia on se, että ennen Calounin sopimusta HIFK:n joukkueen kemia oli loistava ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Joukkue keikkui sarjakärjessä ja pisteitä tuli 1,4p/ottelu vauhdilla - sillä tahdilla olisi voitettu runkosarja ja oltiin kuitenkin jo lähes puolimatkassa. Sen jälkeen tehtiin legendaarinen sopimus Calounin kanssa ja HIFK:sta tuli Caloun ja ne muut. Loppukaudella joukkueen tahti oli 0.78p/ottelu ja joukkueen päävalmentaja sai potkut vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun Caloun palasi. Sijoitus oli kyllä lopulta neljäs (kiitos hyvän alkukauden), mutta yhdeksänteen sijaan oli matkaa vain 7 pinnaa. Helvetinmoinen määrä meni energiaa kaikkeen turhaan ja epäolennaiseen. Kaikkea ei voi laittaa Calounin piikkiin, mutta ison osan kyllä. Kovin paljon enempää yksi pelaaja ei pysty tekemään tuhotakseen joukkueen kemiaa ja menestystä. Calounin asema fanien/median palvomana supertähtenä ja Ikan kokemattomuus ei helpottanut tilannetta. Olisi tarvittu suuren kokemuksen ja auktoriteetin omaavaa päävalmentajaa, joka olisi saanut Calounin joukkueen menestystä vaikeuttavan kiukuttelun loppumaan alkuunsa. Silloin nähtiin samanlaista kiukuttelua kesken otteluidenkin kuin nähdään lasten peleissä, kun he alkavat paiskoa kamojaan vaihtoaitiossa. Palaveeraamiset Lappeenrannassa kesken ottelun ja vastaavat seikat olivat vain jäävuoren huippu, joka julkisuuteen tuli.
Päivänselvää oli, että otteet tulevat jatkossa paranemaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä kärsivällisyys ei Penalla & kumppaneilla riittänyt.
Aika monella muullakaan ei kärsivällisyys enää riittänyt, eikä kyse ole pelkästään kaukalon ulkopuolisista henkilöistä. Silloin on syytä poistaa yksi ongelma, eikä niitä lukuisia muita joilla yhden miehen kanssa on ongelmia. Ei siinä mitään käsittämätöntä ole. Joukkueen etu menee aina yksilön edun edelle.
Hän ei ollut fyysisesti likimainkaan riittävässä iskussa, mutta fyysinen puoli olisi saatu ajan kanssa kuntoon mikäli Caloun olisi itse sopeutunut tilanteeseen. Henkisen puolen asioiden vuoksi mitta tuli täyteen ja poltettuja siltoja on vaikea saada kuntoon.
Caloun oli 90-luvun lopussa niin hirmuisessa iskussa, että mikäli hän olisi henkisiltä ominaisuuksiltaan edes puolet siitä mitä on taidoiltaan kiekollisena, niin hän olisi tehnyt huikean NHL-uran.