Oman pitkäaikaisen kausikorttilaisen silmätestin perusteella viime kaudella otteluissa kävi ihan oikeasti hyvin porukkaa; huomattavasti enemmän kuin aiemmin (jopa vrt. ennen korona-aikoja). Kausaripaikoilla on aina se oma osansa paikoista tyhjänä, mutta yläkatsomoiden ja niiden kulmien täyttöaste oli, silmätestini mukaan, paljon aiempaa korkeampi. Siinä mielessä en usko, että viime kauden yleisömäärissä olisi ollut ilmaa ainakaan termin perinteisessä merkityksessä. Pidän itse asiassa sitä lähinnä toivottavana, että yleisö äänestäisi herkemmin jaloillaan ja tarkemmin ottaen lompakollaan, koska se on lopulta se ainut puoli, jota IFK ja kaikki muutkin yritykset kuuntelevat.
Oma juttunsa on se, miten porukkaa hallille yht’äkkiä aiempaa paremmin saatiin (jos siis todella saatiin, kuten oma uskoni on). Kotijoukkueen tarjoamalla huippuviihdyttävällä lätkällä tai loppuunsa viritetyllä ottelutapahtumalla se ei kylläkään ole tapahtunut, joten on helppo uskoa, että lippuja on tavalla tai toisella jaettu ulos aiemmasta poiketen. Kausikorttilaisena en osaa ilmaiskamppiksista tai yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetuista kuvioista sanoa muuta kuin, että en mihinkään ilmaislippuihin ole itse törmännyt. Se mikä on jäänyt mieleen on, että hallilla tuntui olevan usein runsaasti(?) ulkomaalaisia nuoria; ensimmäinen ajatus on, että kyse olisi ollut opiskelijoista ja taustalla joku viritelmä pk-seudun korkeakoulujen tms. kanssa.
Akuutein haaste IFK:lla on tietysti pistää ihan ydintoiminnan perusteet kuntoon: siis luoda joukkueesta menestyvä ja viihdyttävää lätkää pelaava ja sen pohjalta myös kehittää ottelutapahtumasta viihdyttävä. Pidemmällä aikavälillä haasteena on saada nuoria hallille ja sitoutettua heitä pitkäaikaisiksi kannattajiksi ja mahdollisimman tehokkaasti kausikorttilaisiksi. PK-seudun demografia ja sen tuleva kehitys (ts. ”kaikki” ovat muualta) muodostavat tuon osalta oman haasteensa, eikä seurassa voida laskea ”isältä pojalle” -ilmiön varaan.