J
Just-Ice-Hockey
Nyt kun vuosi 2021 on saatu pakettiin, on hyvä hetki antaa jonkin sortin välitodistus joukkueelle. Harvoin on kyllä näin hyvistä lähtökohdista päästy lähtemään kevättä kohti.
Valmennus
Tulos lienee tärkein yksittäinen tekijä, jolla valmennusta on järkevää arvioida. Ollaan sarjakärjessä, joten paha tässä on valittaa. Hyvää duunia on Peltonen tiimeineen tehnyt, ehdottomasti. Tarkemmin kun tekemistä tarkastelee, nousee kaksi tekijää, minkä vuoksi olen valmis sanomaan valmennuksen tehneen kiitettävää työtä. Ensinnäkin joukkueesta on koko kauden henkinyt yhteen hiileen puhaltaminen ja hyvä meininki. Tämä on seikka, joka yhdistää jokaista minun elämäni aikana finaaleihin yltänyttä IFK-joukkuetta. Minulle syntyy haastatteluiden ja erilaisten pätkien perustellaa IFK:sta ennemmin kuva kaveriporukkana kuin jääkiekkojoukkueena. Niin kauan, kun jäällä on hemmetin hyvä jääkiekkojoukkue, tämä on pelkästään positiivinen asia.
Toinen seikka mikä nostaa valmennuksen suoritusta minun silmissä on pelin kehittyminen. Vanhan sanonnan mukaan mestari on se joukkue, joka kykenee kehittämään omaa peliään eniten kauden aikana. Muista joukkueista en osaa sanoa, mutta IFK:n peli on ainakin kehittynyt erittäin paljon kauden aikana. Jokaiselle pelaajalle on löytynyt rooli joukkueesta ja joukkueella on pelitapa mitä pelaajat toteuttavat ja mihin pelaajat voivat nojata silloinkin kun ei ehkä ihan paras lentokeli olekaan. Valmennukselle myös maailman suurin papukaijamerkki ylivoimapelistä. Viimeisen 20 matsin prosentti on yli 35, mikä on aivan jäätävää tasoa. Ylivoimassa alkaa olemaan samaa tuntua kuin keväällä 1998, milloin ylivoiman tullessa tiesi IFK:n tekevän maalin.
Kolmantena nostona vielä joukkueen puolustuspelin kuntoon laittaminen. Ensinnäkin IFK:ta vastaan on vaikea päästä parhaille maalintekopaikoille. Toisekseen jos sinne vastustaja pääseekin, sinne vaikuttaisi olevan varsin ikävä mennä. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, tuntuu valtaosa IFK:ta vastaan tulevista maaleista olevan seurausta yksittäisen pelaajan virheestä, ei puolustuspelin ongelmasta. Valitsen nämä huolimattomuusvirheet sata kertaa sadasta, jos vaihtoehtona on huonosti organisoitu tai muuten paska PAPP.
Ei syksy toki ongelmaton ole ollut. Yhä tulee liikaa ohipelejä. Lisäksi malttamattoman fanin makuun reagointi on vähän hidasta ja usein laimeaa. Mutta ehkä tämä on niitä asioita, joissa fanina kannattaa vain pitää turpa kiinni ja luottaa ammattilaisiin.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen syyskausi Peltosen valmennuksessa on ollut fanin näkökulmasta ehdottomasti menestys. Paljon siitä lennosta, mihin valmennus on joukkueen saanut lietsottua kertoo se, että suvereenin vierasmatsin jälkeen yksi puhutuimmista pelaajista (ellei se puhutuin) oli luukkuvahti. Talk about first world problems.
Maalivahdit
En ole missään kohtaa ymmärtänyt puheita maalivahtiongelmasta enkä ymmärrä niitä vieläkään. Halonen on nostanut tasoaan kauden aikana hurjasti ja on selkeä ykkösmaalivahti. Hienoa on se, että samaan aikaan Halonen on myös yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Kutsu EHT:lle -vaikka vain opintomatkalle- kertoo paljon siitä tasosta, millä Nippe on suorittanut. Nuori ja lupaava maalivahti, jonka tason on lupa odottaa vain nousevan ja pelkästään tämänkin kauden aikana.
En myöskään koe, että Garteig olisi niin huono mitä monet antavat ymmärtää. Voittoprosentti on huono, mutta en kyllä muista yhtäkään ottelua, joka olisi hävitty Gartsin takia. Toki rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että eipä niitä Gartsin ansiosta voitettuja otteluitakaan liiemmälti mieleen pulpahda. Erittäin hyvä kakkosmaalivahti Halosen taakse, ja täysin riittävä viemään joukkueen päätyyn asti, jos Halosella peli samaa tai mies loukkaantuu. Taposen täydentäessä trion, on maalivahdit viimeinen osasto, mitä lähtisin vahvistamaan tai muokkaamaan.
Puolustus
Oma lempilapseni, minkä suhteen olen ollut erittäin kriittinen kauden mittaan, ehkä jopa kriittisin kaikista kirjoittajista. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että nykyisellään puolustuksen kiekolliseen peliin liittyy useampia kysymysmerkkejä; mikä on Lyytisen ja Auvitun pelikunto heidän palattuaan? Pysyykö Auvitu kasassa? Löytyykö alakertaan oikeat ja toimivat parit, kun pitkään poissaolleet ison roolin pakit palaavat takaisin? Kuinka löytää peliaikaa kaikille tarjokkaille?
Osa kysymyksistä on triviaaleja ja jopa teennäisiä. Joissakin kysymyksissä on löydettävissä selkeästi positiivinen vire, kiitos yksilöiden parantuneiden otteiden. Lyytisen ja Auvitun vire on kuitenkin ihan aito huoli. Puolustuksen tehot kasaantuvat aivan liian harvoille hartioille, varsinkin sen jälkeen kun Kotkansalo menetti kultaisen kosketuksensa. Schmaltz on ollut todella hyvä hyökkäyssuuntaan, mutta muilta pakeista on tehoja melkolailla turha odottaa. Tätä varten ottaisin itse yhteyttä Jyväskylän suuntaan ja kyselisin Anttoni Hongan perään. Tällöin Lyytisen palattua kiekolliset pakit olisivat Lyytinen, Honka ja Schmaltz. Auvitu on minun kirjoissani tietynlainen luksushyödyke. Kun mies on kunnossa olisi puolustus mallia naurettava, mutta tuon kunnossaolon varaan en laskisi lainkaan.
Palatakseni tähänasti nähtyyn, tervehdin ilolla sitä, että kaikki rosterissa olevat pakit ovat nostaneet tasoaan. Erityisen isot sulat Ahoselle ja Karjalaiselle, jotka ovat useampaa kertaluokkaa parempia pelaajia kuin viime kaudella. Silti näen tuossa puolustuksessa rakenteellisen ongelman, kun valtaosa pakeista on täysin samasta puusta veistettyjä; Motin, Ahonen, Kotkansalo, Jardine ja Karjalainen. Tietyllä tavalla tuon rakenteellisen ongelman seurauksena Ahosen ja Karjalaisen parantuneet otteet "menevät hukkaan". Miesten parantuneiden otteiden avulla on saatu ostettua joukkueen rakentamiselle aikaa, mutta ongelmat eivät ole helpottaneet yhtään.
Negatiivisesti otteestani huolimatta olen sitä mieltä että puolustus on suoriutunut tehtävästään hyvin. Puolustuspeli on ollut hyvää ja helpot avaussyötöt napsuvat lapaan. Loistokkuus on kuitenkin puolustuspelistä puuttunut ja aivopieruja tulee edelleen turhan paljon. En myöskään ole nähnyt kovinkaan montaa pakilta lähtenyttä läpisyöttöä. Kiekollinen peli siis kaipaa terävöittämistä. Taso on kuitenkin riittänyt sarjakärkeen, joten liikaa ei voi valittaa. Hyvää tekemistä kokonaisuutena.
Hyökkäys
Mitäpä tästä sanomaan. Erinomaisesti kasattu kokonaisuus, missä kaikkille pelaajille on löydetty roolit. Kolme ensimmäistä ketjua toimivat kaikilla sylintereillä, ja jokaisessa ottelussa on lupa odottaa tulosta jokaiselta ketjulta. Tältäkin osin tulee tietyllä tavalla mieleen vuosi 1998. Kärki ei ole lainkaan niin terävä, mutta sama laajuus jengistä löytyy hyökkäyssuuntaan.
Nelosketju vielä hakee parasta koostumustaan, eikä siltä osin ole pisteiden muodossa juuri tulitukea tullut. Eikä sitä ole kovin realistista odottaakaan, kun ketjun rungon muodostavat Wirtanen ja Åsten. Pisteiden sijaan neloselta on lupa odottaa vastuullista pelaamista omiin, torikokouksia ja santapaperia. Karvinen on ollut suurin yksittäinen pettymys tähän saakka, mutta hänkin on ajoittain tuonut sitä santapaperia, mitä ainakin minä olen häneltä odottanut. Kunhan mies saa itsensä kuntoon, jos saa, on meillä lisää variaatioita nelssoninkin suhteen ja nimenomaan vittumaiseen suuntaan. Jotenkin edelleen uskon, että keväällä meille on vielä paljon iloa nelosesta, jonka laidoilla laitoja ryskyttävät Åsten ja Karvinen.
Kaikkinensa erinomainen hyökkäys, missä on sekä laatua että laajuutta, enkä ymmärrä puheita voimahyökkääjien puutteesta. Sieltä löytyy kaksinkamppailuvoimaa Tallbergin, Paajasen ja Jääskän muodossa etunenässä, minkä lisäksi Koivistoinenkaan ei ole mitenkään lapanen kamppailutilanteissa. Tämän lisäksi Innala ja Broadhurst ovat pirun taitavia kamppailutilanteissa ja osoittavat kerta toisensa jälkeen, että kaksinkamppailun voi voittaa myös muilla keinoin kuin voimalla.
En lähtisi enää tekemään lisää hankintoja, ellei jonkun top 9 hyökkääjän kausi päätty loukkaantumiseen. Kaikkinensa pidän hyökkäystä IFK:n parhaiten toimineena kokonaisuutena kauden tähän mennessä.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että hemmetin hyvältä tämä tällä hetkellä näyttää. Minun mieltäni rauhoittaa tieto Ville Peltosesta penkin takana ja tieto tarinasta olympialaisten välierästä ja Kimmo Timosesta ja Ville Peltosesta; asenteesta ja loppuunasti yrittämisestä homma ei tule jäämään kiinni, niin kauan kun VP on osa joukkuetta. Rauhallisin ja ennen kaikkea toiveikkain mielin kohti vuotta 2022 ja kauden huipennusta.
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta koko IFK-perheelle.
Valmennus
Tulos lienee tärkein yksittäinen tekijä, jolla valmennusta on järkevää arvioida. Ollaan sarjakärjessä, joten paha tässä on valittaa. Hyvää duunia on Peltonen tiimeineen tehnyt, ehdottomasti. Tarkemmin kun tekemistä tarkastelee, nousee kaksi tekijää, minkä vuoksi olen valmis sanomaan valmennuksen tehneen kiitettävää työtä. Ensinnäkin joukkueesta on koko kauden henkinyt yhteen hiileen puhaltaminen ja hyvä meininki. Tämä on seikka, joka yhdistää jokaista minun elämäni aikana finaaleihin yltänyttä IFK-joukkuetta. Minulle syntyy haastatteluiden ja erilaisten pätkien perustellaa IFK:sta ennemmin kuva kaveriporukkana kuin jääkiekkojoukkueena. Niin kauan, kun jäällä on hemmetin hyvä jääkiekkojoukkue, tämä on pelkästään positiivinen asia.
Toinen seikka mikä nostaa valmennuksen suoritusta minun silmissä on pelin kehittyminen. Vanhan sanonnan mukaan mestari on se joukkue, joka kykenee kehittämään omaa peliään eniten kauden aikana. Muista joukkueista en osaa sanoa, mutta IFK:n peli on ainakin kehittynyt erittäin paljon kauden aikana. Jokaiselle pelaajalle on löytynyt rooli joukkueesta ja joukkueella on pelitapa mitä pelaajat toteuttavat ja mihin pelaajat voivat nojata silloinkin kun ei ehkä ihan paras lentokeli olekaan. Valmennukselle myös maailman suurin papukaijamerkki ylivoimapelistä. Viimeisen 20 matsin prosentti on yli 35, mikä on aivan jäätävää tasoa. Ylivoimassa alkaa olemaan samaa tuntua kuin keväällä 1998, milloin ylivoiman tullessa tiesi IFK:n tekevän maalin.
Kolmantena nostona vielä joukkueen puolustuspelin kuntoon laittaminen. Ensinnäkin IFK:ta vastaan on vaikea päästä parhaille maalintekopaikoille. Toisekseen jos sinne vastustaja pääseekin, sinne vaikuttaisi olevan varsin ikävä mennä. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, tuntuu valtaosa IFK:ta vastaan tulevista maaleista olevan seurausta yksittäisen pelaajan virheestä, ei puolustuspelin ongelmasta. Valitsen nämä huolimattomuusvirheet sata kertaa sadasta, jos vaihtoehtona on huonosti organisoitu tai muuten paska PAPP.
Ei syksy toki ongelmaton ole ollut. Yhä tulee liikaa ohipelejä. Lisäksi malttamattoman fanin makuun reagointi on vähän hidasta ja usein laimeaa. Mutta ehkä tämä on niitä asioita, joissa fanina kannattaa vain pitää turpa kiinni ja luottaa ammattilaisiin.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen syyskausi Peltosen valmennuksessa on ollut fanin näkökulmasta ehdottomasti menestys. Paljon siitä lennosta, mihin valmennus on joukkueen saanut lietsottua kertoo se, että suvereenin vierasmatsin jälkeen yksi puhutuimmista pelaajista (ellei se puhutuin) oli luukkuvahti. Talk about first world problems.
Maalivahdit
En ole missään kohtaa ymmärtänyt puheita maalivahtiongelmasta enkä ymmärrä niitä vieläkään. Halonen on nostanut tasoaan kauden aikana hurjasti ja on selkeä ykkösmaalivahti. Hienoa on se, että samaan aikaan Halonen on myös yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Kutsu EHT:lle -vaikka vain opintomatkalle- kertoo paljon siitä tasosta, millä Nippe on suorittanut. Nuori ja lupaava maalivahti, jonka tason on lupa odottaa vain nousevan ja pelkästään tämänkin kauden aikana.
En myöskään koe, että Garteig olisi niin huono mitä monet antavat ymmärtää. Voittoprosentti on huono, mutta en kyllä muista yhtäkään ottelua, joka olisi hävitty Gartsin takia. Toki rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että eipä niitä Gartsin ansiosta voitettuja otteluitakaan liiemmälti mieleen pulpahda. Erittäin hyvä kakkosmaalivahti Halosen taakse, ja täysin riittävä viemään joukkueen päätyyn asti, jos Halosella peli samaa tai mies loukkaantuu. Taposen täydentäessä trion, on maalivahdit viimeinen osasto, mitä lähtisin vahvistamaan tai muokkaamaan.
Puolustus
Oma lempilapseni, minkä suhteen olen ollut erittäin kriittinen kauden mittaan, ehkä jopa kriittisin kaikista kirjoittajista. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että nykyisellään puolustuksen kiekolliseen peliin liittyy useampia kysymysmerkkejä; mikä on Lyytisen ja Auvitun pelikunto heidän palattuaan? Pysyykö Auvitu kasassa? Löytyykö alakertaan oikeat ja toimivat parit, kun pitkään poissaolleet ison roolin pakit palaavat takaisin? Kuinka löytää peliaikaa kaikille tarjokkaille?
Osa kysymyksistä on triviaaleja ja jopa teennäisiä. Joissakin kysymyksissä on löydettävissä selkeästi positiivinen vire, kiitos yksilöiden parantuneiden otteiden. Lyytisen ja Auvitun vire on kuitenkin ihan aito huoli. Puolustuksen tehot kasaantuvat aivan liian harvoille hartioille, varsinkin sen jälkeen kun Kotkansalo menetti kultaisen kosketuksensa. Schmaltz on ollut todella hyvä hyökkäyssuuntaan, mutta muilta pakeista on tehoja melkolailla turha odottaa. Tätä varten ottaisin itse yhteyttä Jyväskylän suuntaan ja kyselisin Anttoni Hongan perään. Tällöin Lyytisen palattua kiekolliset pakit olisivat Lyytinen, Honka ja Schmaltz. Auvitu on minun kirjoissani tietynlainen luksushyödyke. Kun mies on kunnossa olisi puolustus mallia naurettava, mutta tuon kunnossaolon varaan en laskisi lainkaan.
Palatakseni tähänasti nähtyyn, tervehdin ilolla sitä, että kaikki rosterissa olevat pakit ovat nostaneet tasoaan. Erityisen isot sulat Ahoselle ja Karjalaiselle, jotka ovat useampaa kertaluokkaa parempia pelaajia kuin viime kaudella. Silti näen tuossa puolustuksessa rakenteellisen ongelman, kun valtaosa pakeista on täysin samasta puusta veistettyjä; Motin, Ahonen, Kotkansalo, Jardine ja Karjalainen. Tietyllä tavalla tuon rakenteellisen ongelman seurauksena Ahosen ja Karjalaisen parantuneet otteet "menevät hukkaan". Miesten parantuneiden otteiden avulla on saatu ostettua joukkueen rakentamiselle aikaa, mutta ongelmat eivät ole helpottaneet yhtään.
Negatiivisesti otteestani huolimatta olen sitä mieltä että puolustus on suoriutunut tehtävästään hyvin. Puolustuspeli on ollut hyvää ja helpot avaussyötöt napsuvat lapaan. Loistokkuus on kuitenkin puolustuspelistä puuttunut ja aivopieruja tulee edelleen turhan paljon. En myöskään ole nähnyt kovinkaan montaa pakilta lähtenyttä läpisyöttöä. Kiekollinen peli siis kaipaa terävöittämistä. Taso on kuitenkin riittänyt sarjakärkeen, joten liikaa ei voi valittaa. Hyvää tekemistä kokonaisuutena.
Hyökkäys
Mitäpä tästä sanomaan. Erinomaisesti kasattu kokonaisuus, missä kaikkille pelaajille on löydetty roolit. Kolme ensimmäistä ketjua toimivat kaikilla sylintereillä, ja jokaisessa ottelussa on lupa odottaa tulosta jokaiselta ketjulta. Tältäkin osin tulee tietyllä tavalla mieleen vuosi 1998. Kärki ei ole lainkaan niin terävä, mutta sama laajuus jengistä löytyy hyökkäyssuuntaan.
Nelosketju vielä hakee parasta koostumustaan, eikä siltä osin ole pisteiden muodossa juuri tulitukea tullut. Eikä sitä ole kovin realistista odottaakaan, kun ketjun rungon muodostavat Wirtanen ja Åsten. Pisteiden sijaan neloselta on lupa odottaa vastuullista pelaamista omiin, torikokouksia ja santapaperia. Karvinen on ollut suurin yksittäinen pettymys tähän saakka, mutta hänkin on ajoittain tuonut sitä santapaperia, mitä ainakin minä olen häneltä odottanut. Kunhan mies saa itsensä kuntoon, jos saa, on meillä lisää variaatioita nelssoninkin suhteen ja nimenomaan vittumaiseen suuntaan. Jotenkin edelleen uskon, että keväällä meille on vielä paljon iloa nelosesta, jonka laidoilla laitoja ryskyttävät Åsten ja Karvinen.
Kaikkinensa erinomainen hyökkäys, missä on sekä laatua että laajuutta, enkä ymmärrä puheita voimahyökkääjien puutteesta. Sieltä löytyy kaksinkamppailuvoimaa Tallbergin, Paajasen ja Jääskän muodossa etunenässä, minkä lisäksi Koivistoinenkaan ei ole mitenkään lapanen kamppailutilanteissa. Tämän lisäksi Innala ja Broadhurst ovat pirun taitavia kamppailutilanteissa ja osoittavat kerta toisensa jälkeen, että kaksinkamppailun voi voittaa myös muilla keinoin kuin voimalla.
En lähtisi enää tekemään lisää hankintoja, ellei jonkun top 9 hyökkääjän kausi päätty loukkaantumiseen. Kaikkinensa pidän hyökkäystä IFK:n parhaiten toimineena kokonaisuutena kauden tähän mennessä.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että hemmetin hyvältä tämä tällä hetkellä näyttää. Minun mieltäni rauhoittaa tieto Ville Peltosesta penkin takana ja tieto tarinasta olympialaisten välierästä ja Kimmo Timosesta ja Ville Peltosesta; asenteesta ja loppuunasti yrittämisestä homma ei tule jäämään kiinni, niin kauan kun VP on osa joukkuetta. Rauhallisin ja ennen kaikkea toiveikkain mielin kohti vuotta 2022 ja kauden huipennusta.
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta koko IFK-perheelle.
