Ei jumalauta, huvittaa itseänikin, että huomaan tänään 6.5. HIFK:n julkistaneen ihan kelpoja pelaajia vappuaattona 30.4. Heh! Ei tästä ole kuin muutama vuosi, kun tekstarit lensivät innokkaasti kaikista tämän tyyppisistä asioista. Nyt huomasin koko jutun Keräsen haastattelusta. Tähän on tultu. Suurin palo HIFK:ta kohtaan on kiistatta allekirjoittaneelta sammunut. Mutta on se sammunut joskus aiemminkin ja syttynyt taas uudestaan. Korostan, että oman HIFK-kiinnostukseni pieneneminen on ollut pitkä prosessi, joka huipentui Sormusen signaukseen valmennukseen. Samaan hengenvetoon lisään, että olen tyytyväinen sekä Törmäseen että itse asiassa kaikkiin näihin uusiin pelaajiin. Seura tekee juuri nyt hyvää duunia ja jos homma lähtee lentoon, enkä vieläkään innostu, vika on yksinomaan tässä päässä.
Helvetti, en mä siis mitenkään vapaaehtoisesti ole lyönyt hanskoja tiskiin ja yhtäkkiä päättänyt, että HIFK ei nappaa enää. Pelaaminen on vaan kertakaikkiaan ollut niin epäviihdyttävää parina viimeisenä kautena, että kyllästymisraja ylittyi. Kyllä mä haluan nähdä katsojana ennenkaikkea viihdettä. Piste. Menestys kruunaa viihteen, mutta edelleenkin sanon, että otan mieluummin viihdyttävän pronssin a.k.a ryminäsellaisen kuin neppailukullan. Mestaruusnälkä tuli tyydytettyä 2011. Tosiaankin, hyviä ja myös hyvin tiedettyjä hankintoja, joista veskari Lankinen on mulle täysin uusi tuttavuus. Toivon todellakin, että Törmänen tuo vauhdin & viihteen takaisin ja puuduttava jääshakki neppailun kera on taaksejäänyttä elämää. Onko kellään muulla luonnollista väsymistä HIFK:hon? Tehdään nyt se asia kuitenkin selväksi, että HIFK on ja pysyy elämän loppuun asti. Välillä siitä tulee otettua etäisyyttä ja edellisen kerran mulla oli näin flegmaattinen suhtautuminen joskus 90-luvun puolivälissä. Mutta mä olen HIFK:lle helppo nakki. Jos rupeaa laidat rytisemään ja vastustajaa kaatumaan, niin mouhoan taas entiseen malliin.