Mestaruuksia ei voiteta pelkillä kovilla maalintekijöillä, ei sitten 90-luvun alun. Itse asiassa HIFK 97/98 suunnilleen aloitti sen ajan, jolloin kaikki rupesi lähtemään puolustuksesta ja veskarista. Tylsää toistella samoja faktoja, mutta minkäs teet. Näin tämä laji nyt vain toimii.
Kävin läpi liigan tilastoja kaudesta 84-85 alkaen eli viimeiset 30 kautta, ja on tosiaan totta, että menestyminen myös pudotuspeleissä on erittäin todennäköistä, jos päästää runkosarjassa vähän maaleja. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tuon trendin alku voidaan ajoittaa liigan osalta 80/90-luvun vaihteeseen, jolloin TPS rykäisi ensimmäisen kolmen mestaruuden putkensa. Jo 80-luvulla sääntö päti monesti, mutta Turku vei homman aivan uudelle tasolle päästäen mestaruuskausinaan aivan selvästi vähemmän maaleja kuin muut joukkueet. Jottei homma menisi liian tylsäksi, ei tietenkään riitä, että katsotaan, mikä joukkue päästää runkosarjassa vähiten, ja aletaan kaivertaa jengin nimeä kanisterin kylkeen. Itse asiassa runkosarjassa vähiten maaleja päästänyt joukkue on juhlinut mestaruutta vain 14 (neljätoista) kertaa viimeisten 30 kauden aikana. Nyt kolme viimeisintä mestaruutta on mennyt sille jengille, jonka verkko on soinut talven aikana vähiten.
Muutamia huomattavia poikkeuksia on. Ensimmäinen oli 2003-2004, jolloin Kärpät palasi kultakantaan. Joukkue teki runkosarjassa eniten maaleja, mutta päästi vasta viidenneksi vähiten. Seuraavalla kaudella Kärpät teki toiseksi eniten, päästi kolmanneksi vähiten. Kaudella 2005-2006 HPK päästi 8. vähiten, mutta nosteli silti kannua. Toinen nähtiin kaudella 2009-2010, jolloin TPS nappasi kannun, vaikka jäi runkosarjassa kuudennelle sijalle, päästi vasta 8. vähiten maaleja ja teki niitä ainoastaan 5. eniten. Tää oli se kevät, kun Nokan IFK suli Rautakorven HPK:lle puolivälierissä. Siihenkin sarjaan liittyy sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että maalit menivät IFK:lle 19-14, mutta Kerho meni jatkoon. Nordiksella pelattu ja lukemiin 7-0 päättynyt Game 3 "vääristää" tilastoja, koska muutenhan sarjassa pelattiin enimmäkseen ns. maalin pelejä.
IFK on tietysti myös omanlaisensa poikkeus. 1997-98 omissa soi toiseksi vähiten ja 2010-11 kolmanneksi vähiten. Sen kerran, kun IFK on päästänyt runkosarjassa vähiten maaleja on hävitty joko välierissä - keväällä 1988 - tai finaalissa eli keväällä 1999. Mitä muuten tapahtui kevään -88 neljännessä välierässä Tampereella, jossa Tappara pyyhki IFK:lla jäätä lukemin 15-3???
Peräpää kannattaa siis tilkitä runkosarjassa mahdollisimman tehokkaasti, koska se antaa edellytykset edetä keväällä pitkälle, mutta se ei yksistään riitä. Viimeistään pleijareissa on kuitenkin syytä sulkea luukut, mutta kuten tuo kevään -10 IFK-HPK -sarjakin osoittaa, niin ennen kaikkea on syytä voittaa enemmän otteluita kuin vastustaja. Win the right games, sanoisi Tami. Tässä tietysti auttaa, kun päästää mahdollisimman vähän maaleja.
Jos tästä yrittää rakentaa jotain aasinsiltaa kauden 2014-2015 IFK:hon, niin ehkä se makuupaikkoja Husson maalin edessä jakava alakerran isäntä/mörkö/hampaaton kanukki on sittenkin tärkeämpi hankinta kuin yv-pelote. Molemmat tietysti kelpaisivat erinomaisesti.