Vittu näitä deja vu –ilmiöitä; olenkohan mä ollut täällä ennenkin!? Nimittäin tapahtui näin: ensimmäisessä erässä HIFK on erinomainen ja vie sen, toisessa erässä HIFK on umpipaska lukuunottamatta liki ilmiömäistä Stathosia ja suhmuroikin erän vastustajan ollessa kaiken lisäksi erinomainen, kolmannessa ollaan taas tasaisempia. Mutta vierasjoukkue voittaa. Ja matsi on silti ollut erinomaista viihdettä – ei kahvaa, vaan luistelua ja taklauksia, joita viljeli erityisesti HIFK ilokseni. Kaikki on melkein kuin olla pitää, ainoastaan voitto jää puuttumaan. Vähän kuin olisi ollut Janina F:n kanssa silleen intiimisti lähekkäin hyvässä tunnelmassa ja päässyt jo vaiheeseen, missä ollaan alastomina takan edessä karvalankamatolla ja juuri kun pitäisi päästä varsinaiseen asiaan, puhelimesi soi ja siellä on naapurin Reino, joka kertoo, että talosi palaa ja sua kaivataan just nyt. Parempaa kuin loppuun viety ilta Rosita-baarista pöhnäpäissään isketyn riivinraudan kanssa, kieltämättä. Mutta jotain…jotain saatana puuttuu!
Noh, positiivista oli se, että kaikki tehtiin, mitä voitiin, paitsi toisessa erässä. Oltiin ilkeitä, varsinkin molempien maalien edessä. vietiin niittejä loppuun osin epäpuhtaastikin. Näytettiin ja haistiin HIFKiltä. Aikalisän jälkeen Aralle plussaa siitä, että HIFK ei ryhtynyt peruuttelemaan, vaan kovensi kontakteja entisestään ja saikin pelin hallintaansa, tosin tuloksetta.
Kärpät oli, btw, erinomainen tänään. Siitä ei kahta sanaa. Joukkue osaa luistella. Joka saatanan äijä koosta tai pelipaikasta riippumatta on öbaut Grunnin veroinen luistimilla. Tai siltä se ainakin vaikutti. Maalissa pelaa tasaisen tappava, meiltä tietenkin kenkäisty Bäckström ja hyökäyksestä löytyy Tenkratia ja Lieversiä ja muita taitavia polkukoneita. Aika kova ryhmä tulee tämän pohjoisen porukka olemaan keväälläkin, kuten …krhm…olen koko ajan ennustanutkin. Joukkueessa ei ole varsinaisesti heikkoa osa-aluetta ollenkaan. Toisin kuin meillä. Tänään sen nimi oli aloitukset. Häppölä hävisi kaksi aloitusta omassa päässä 100-0 ja kappas kummaa! Niistä tuli kaksi maalia. Kärppien vaisuin osa-alue on, oli ainakin tänään, fyysinen peli erityisesti maalien edustalla. Mutta hyvää liigatasoa Kärpät on tässäkin. Edes kauden stara ja löytö Pesonen ei valitellut, vaikka Jere ja Vopat murjoivat kaveria aina kun kohdalle sattui. Ja usein se sattuikin. Kaikkiaan jo pelkkä HIFKin pakisto, josta puuttui Benysekin lisäksi Kultanen, on tällaisenaankin kova luu. Lisäksi Turo, Vopi ja kumppanit ajelevat komeasti. Viitaluoman ketju oli todella vaisu ja Spanhel…no, näittekö taas tyhmän päähän taklauksen, kohteena Stepanek? Kuin HIFKin oppikirjasta!
Niinpä tämä ottelu päättyi vääjäämättä 2-4, koska sentteripelissä periksi antaminen on kohtalokasta, vaikka muita osa-alueita hallittaisiinkin. Kaikki ottelun maalit olivat komeita pelimaaleja, eikä selittelylle jää siten sijaa. Voitto oli ansaittu. Henriksson oli 3. erässä kuutamolla, mutta ei ratkonut ottelua. Tämä on laskettava positiiviseksi tulokseksi tämän tamperelaisen pk-seudun rundilla. Eli oli hän parempi kuin Ilmalassa, mutta…..
HIFKiä valmentaa muuten nykyisin 2. erässä Kummelista lainattu Aimo Nivaska: ”Mjeillä ei ole mitään mahdollisuuksia, kun nuo jaksaa luistella noin sairaasti. Me pojat hjävitään tää peli…”
