Tärkeä voitto
Ensimmäisessä erässä IFK myllytti kovaa jokeripäätyyn, ja halli oli alusta asti, OJ:n astumisesta jäälle, kovalla fiiliksellä mukana. Ensimmäisen maalin teki maalin edestä loistavan illan pelannut Pirjetä, joka sai nappisyötön maalin takaa Rudilta. Jokerit kuitenkin tasoitti Väänäsen kovalla laukauksella, kun Vokounin edessä oli kova ruuhka.
Peli muuttui jonkin verran intensiivisemmaksi toisessa erässä. IFK latoi paljon hyviä niittejä narripakkaan. Viiden minuutin paikkeilla Pirjetä otti hyvin Rudin avauksen kiinni, ja laittoi hiljaisen syötön Kultaselle viivaan, jonka tykki yllätti Thomasin. Jokerien kuittaus tuli kuitenkin nopeasti, kun Arto Kukin laukaus pomppasi Vokounista Vopatin mailaan, josta kiekko kimposi maaliin. IFK meni muutaman minuutin päästä jälleen johtoon, kun Pirjetä heitti kulmasta kiekon maalin eteen, tavoitellen Jokista. Kiekko meni Quinn Hancockin lavasta suoraan jokerimaalin ylänurkkaan, ja peli oli 3-2.
Kolmas erä oli IFK:lta täydellistä varmistelua, eikä Jokeritkaan päässeet kovinkaan varteenotettaviin maalintekopaikkoihin, ja nekin vähäiset otti Vokoun loistavasti kiinni. Variksen läpiajo, sekä Metropolitin ja Dahlmanin vapaat laukaukset maalin edestä taisivat olla vaarallisimmat paikat. IFK:lta pääsi OJ noin viisi minuuttia ennen loppua yksin läpi, mutta ei osunut vielä kehikon sisään.
IFK:n parhaimmistoa oli tietysti kakkoskenttä, Lasse Pirjetän johdolla. OJ toi varmuutta ja kokemusta kentälle, vaikkei vielä ihmeitä esittänytkään. Rudilla oli myös hieno ilta. Harkinsin kenttä oli jonkin verran pimennossa, vaikka yv:llä syntyikin hyvää pyöritystä. Varakas oli tänään (jälleen) IFK:n heikoin lenkki, hasardeja puolustuspäässä ja typeriä ratkaisuja hyökkäyksessä. Miksei muuten Kurvi pelannut vaihtoakaan?