Enemmän vituttaisi, jos tämä sarja olisi päättynyt tappioon seitsemännen ottelun jatkoajalla. Nyt tuohon putoamiseen oli niin asennoitunut valmiiksi, että eipä tässä sen kummempia fiiliksiä ole. Eniten ottaa päähän se, että kaikki muut altavastaajat ovat jo nyt venyneet mainioihin suorituksiin, mutta HIFK:lle ei tullut sitten voittoakaan. Kolme matseista oli kuitenkin ihan loppuhetkille asti auki, joten ei se voitto kovin kaukana ollut. (EDIT: Tarkennetaan, ennen kuin joku ehtii haaskalle. "Voitolla" tarkoitin yksittäisen ottelun/otteluiden voittoa. Sarjan voitosta en enää perjantain jälkeen kovin tosissani haaveillut.)
Tämän matsin toinen erä oli varmaankin koko sarjan huonoin ja, totta kai, ainoa erä, jonka HIFK voitti. E9:ään näytti siltä, että Söderholmin laukaus olisi pyörähtänyt maalin yli tai jotain, joten havahduin vasta sitten, kun pelaajat tuulettelivat.
Stathosille meni pari turhan helppoa: ensimmäinen ja kolmas. Juutaan siniviivaveto upposi ikävän helposti ja Mikkolan siniviivalaukaus ei ollut niin paha, etteikö sitä olisi saanut kiinni. Nyt tuli holtiton reboundi suoraan Pakaslahdelle, jolla oli helppo työ iskeä sinetti pelille ja sarjalle.
Levonen vihelteli sitten tällä kertaa (varsinkin toisen erän lopusta alkaen) melkein kaikki mahdolliset ja muutamat mahdottomatkin jäähypaikat. Ainakin Kantorin päähänkohdistunut taklaus näytti lähinnä huonolta vitsiltä, mutta ehkä pitäisi nähdä kunnon hidastus. Livenä se tapahtui niin kaukana ja sen verran kaukana oli videotaulukin, että saamani vaikutelman mukaan tuo "taklaus" oli ennemmin törmäys ja päähän osuminen johtui siitä, että uhri luisteli suunnilleen pää haarojensa välissä.
Tunnelma oli lyhyitä hetkiä lukuunottamatta aika vaisu. HIFK-fanit olivat jo kesälomatunnelmissa, eikä apinalaumasta tainnut lähteä ääntä edes sen vertaa kuin perjantaina. Paitsi ehkä ihan lopussa.