Hienoa ja ansaittu mestaruus!!
2. matsin jälkeen Pirkkolan kahviossa osa Espoon pelaajista jotka pelasivat sekä pelaajista, jotka eivät pelanneet, keskustelivat ja toistelivat sitä, miten IFK "oli mankelissa koko matsin ajan" eikä kuulemma mitään saumaa ollut IFK:lla. Mietin silloin, että toivottavasti pitävät kiinni tuosta narratiivista loppuun asti ja ilmeisesti pitivät.
Vikat 3 matsia IFK tappeli jokaisesta kiekosta, blokattiin hurja määrä vetoja ja pelattiin nöyrästi joukkueena ja kun oli paikka, pyöritettiin pitkiä hyökkäyksiä. IFK loi viimeisessä kolmessa matsissa enemmän maalipaikkoja mutta myös vaarallisempia maalipaikkoja ja teki asiat hyvin. Vaikka oli tiukkoja pelejä, ei Espoo löytänyt keinoa päästä riittävän hyville maalipaikoille riittävän usein.
Olin aika skeptinen mestaruuden uusimiseen tärkeiden loukkaantumisten jälkeen mutta yllätyin, miten joukkue nosti tasoaan jo finaalin alkaessa, mutta varsinkin toisessa pelissä. Vainio, Huotari, Suhonen, Kemppainen, Locatelli, Rozier, Salonen ja jopa Liikala nousi uudelle tasolle ja sitä lopulta parempi joukkue voitti. Vanhanen, Rantamäki ja Yrjölä olivat omalla tutulla tasollaan, kuten vähän pelannut Saukkonen sekä Kylliäinen. Pejzlovan pois jäännin myötä ei oikeastaan joukkueessa enää ollut heikkoja lenkkejä vaan työtä tehtiin aiempaa kovemmin. Upea saavutus joukkueen lisäksi valmennukselta myös!
Täytyy nostaa esiin myös henkinen ja fyysinen kovuus, jota ei aiemmin ole Espoota vastaan nähty, ei viime kauden finaalissa eikä runkosarjassa. Finaalissa IFK oli fyysinen alusta asti ja kentällä ei makoiltu ja levitelty käsiä, ainakaan samalla tavalla kuin mitä Espoo teki, vaan keskityttiin pelaamaan ja otettiin rohkeasti tila ja aika vastustajilta, jopa riskien uhalla. Todella kypsää tekemistä!
Upea tarina ja valtavasti onnea!