Viestin lähetti cobol
Kaiken kaikkiaan HIFK oli puolustusalueellaan edelleen hiukan liian aseeton ja aneeminen. Purut omalta alueelta eivät sujuneet oikeastaan kuin muutaman kerran koko ottelun aikana. Ehkä tässäkin näkyy vielä jonkin aikaa itseluottamuksen puute. Se tulee esiin myös ylivoimalla, joilla HIFK ei tahdo millään saada ukkoa maskiin maalille. Mikä siinä on niin vaikeaa? Hyökkäyspäässä Harkins on keisari, jolla näen jo vaatteet. Ehdottomasti yksi parhaimpia paikkojen järjestäjiä mitä SM-liiga on vähään aikaan nähnyt. Mutta kovin on HIFK Harkinsin varassa, vaikkakin Dave Stathos, Mikko Laine, Turo Järvinen, Kim Hirsc... ja Timo Pärssinen nostivat kaikki tasoaan edellisestä näkemästäni IFK-ottelusta. Matka on kuitenkin pitkä.
Mutta onhan aikaa vielä vaikka kuinka.
cobolin näkemys ottelusta on melko yhteveväinen omani kanssa. Mieshän osaa halutessaan katsoa ottelua laseitta ja olla kommentoimatta tarpeettomasti jotain näppärää lempipelaajastaan Vopatista. Mites se hymiö meni );- tjsp.
Ottelua voisi otsikoida: Askel oikeaan suuntaan.
Keskimäärin paljon parempaa peliä, kuin tähän asti kaudella nähdyt pelit. IFKssa on Aran johdolla selvästi yritetty keskittyä olennaiseen takkuisten alkukauden pelien jälkeen ja kuten Ara mainitsi, orastavasti IFKn näköisiä hetkiä näkyi jo eilen.
Pelikaani-otteluun verraten eilisessä panin merkille tiivistyneen puolustuksen. Kaksi omiin Bluussille on pirusti parempi kuin viisi Pelikaaneille. Tämä siitäkin huolimatta, että eilisessä ekassa maalissa Jere oli vähän hukassa ja toisessa Saarinen ja Kultanen totaalikadoksissa. Maalin takaa on vaikea estää naapurin maalaamista varsinkin, jos jättää Kalton kaltaisen kasvatin [:)] issesseen minuuttitolkulla Stathosin nenän eteen. Muutoin kyllä Saarinen saa seniorsynninpäästön tekemisistään. kaukana on ne ajat , jolloin Saarisniken edesottamuksia viime kaudella katselin toinen käsi nitropurkilla ja toinen sydämellä. Edelleen minusta puolustus, vaikka Jeren tuoma itseluottamuslisä on käsinkosketeltava, tarvitsee oman maalinedustan tiiviimpää pelaamista. Ei jumantsuida siellä ei saa viihtyä kuin punapaidat. Näyttää hassulta, että siellä leireilee parikolme pikkujannua ilman pelkoa mustelmista.
Hyökkäyspäässä sama käänteisesti. Vopat oli eilen kutakuinkin ainoa, joka siellä ylläpiti seuran näköistä olemista ja olemusta. Laineelle propsit ikitsempistä.
Kuhta oli hakoteillä Hirsosta puhumattakaan. Harhasyöttöjen määrät laskettiin kymmenissä. Jotenkin tuntuu Hirsojen ja kumppanien kanssa, että lisäyrittäminen kohdentuu väärään asiaan. Ei se tekeminen parane, jos kulmapörräämistä lisätään. Se, että näyttää hyvältä ei tarkoita, että on parempaa. Tehoa ja tahtoa kaivataan ja Kuhta takaisin Pärän ja Harkinsin kaveriksi. Josko hän saisi vedettyä Spanielin sijaan edes tyhjiin.
Jere, mieliaiheeni:
Jere tuli yhtenä muiden joukossa, kuten Isaksson peräänkuulutti. Vaikkei sota yhtä miestä kaipaa, niin Jeren vaikutus muihin, olemukseen ja fiilikseen oli kyllä eilen määräänsä isompi. Uskon Jeren tuoman ammattimaisen habituksen tarttuneen positiivisella tavalla muihinkin. Olen kutakuinkin yhtä vakuuttunut, kuin Janina Frostellin kauneudesta, että Jerestä saamme vielä kauden kunnolla alettua erinomaisen liiderin. Pari peliä alle ja meillä on liigan kovin puolustus Jeren johtaessa, Söden avustaessa orkesteria. Kummasti jo eilen naapurin pojat allergisoi Jereä. Mies mahtaa haista jääkiekolle tai sitten varominen on monilla alitajunnassa. Tästä ongelmamiehestä, plösölahdesta, kuten joku näppärä ja hauska naapuri kommentoi, voi hyvin kehittyä yksi iso ratkaisun avain kaudella. Median kiinnostus ei pahentane tilannetta tukijoiden silmissä. Kuten Lapanen kolumnoi, ollaan kaikki onnellisia, että tällainen 'kiekkomoguli' vaikuttaa umpiharmaassa liigassa. Voi veljet tämä jannu on meille tärkeä. Olen edelleen sitä mieltä, että kun Jere kopissa tarvittaessa ilmoittaa: nyt turvat kiinni! niin purkat pysähtyy ja korvat menee kuunteluasentoon. Kentällä Jeren lähikatseella on takuuvarmasti monille vatsaa löysyttävä vaikutus, vaikkei miestä tappelijana tuuletellakaan. Iso ugh Jerelle.
Kuten cobolkin totesi, matkaa vielä on, mutta alku oli todellakin luottamusta herättävä. Jäämme hörökorvin kuuntelemaan ja odottamaan Jermun pusuja ja siniviivapommeja. Iso punainen on kotona. Pelaamassa ja tuomass lisää yleisöä. Jere Karalahti, sopimus mallia 3 + 2 vuotta.
Eilinen IFK lisättynä kasvavalla pelirutiinilla ei näytä pahalta. Yllättävän paljon oloa helpottaa #10 ollessa mukana.