Jossain kauden puolivälissä, siinä nousujohteisten otteiden tienoilla, todellisuudentajuni hämärtyi sen verran, että sain huijattua itseni uskomaan menestyksen mahdollisuuteen tänä kautena. Nyt, viimeisten otteiden jälkeen, olisi suoranainen ihme jos HIFK selviytyisi sääleistä jatkoon.
HIFK lähti kauteen todella repaleisella joukkueella, kun Raanta loikkasi Pohjois-Amerikkaan ja Mclean lähti takomaan ruplia Venäjälle. Edellä mainitulla en nyt tarkoita, että koko muu joukkue olisi ollut ihanteellinen rakenteeltaan, en todellakaan, sillä koko muu HIFK:n joukkue oli aivan katastrofin partaalla siinä heinä-elokuun tienoilla, niin avainpelaajien kuin rivipelaajienkin osalta. Tom Nybondas ei onnistunut hankkimaan tarvittavia palikoita Raimo Summaselle, eikä tätä tilannetta jeesannut yhtään se, ettei suurinta osaa pelaajista tuntunut kiehtovan Raimon alaisuudessa pelaaminen.
Ketäs tuosta nyt sitten syyttäisi? Raimo on omalla tekemisellään luonut itselleen maineen psykopaattina ja tuo maine oli tuskin Tompalle mikään yllätys, joten mielestäni TomTom ei voi mennä Raimon maineen taakse piiloon pelaajahankintapolitiikassaan. Tällä tarkoitan, että Tompalle on tuskin tullut yllätyksenä (ei ainakaan olisi pitänyt), että pelaajien hankkiminen Raimon alaisuuteen tulee olemaan hankalaa, joten Raimoa on sinäänsä tyhmää syyttää siitä, että pelaajien hankkiminen hankaloitui huomattavasti. Raimo sai joukkueen ajoittain pelaamaan loistavaakin lätkää, mutta suurimman osan ajasta HIFK on alisuorittanut huomattavasti pelikentillä, joten ei se Raimokaan ole älyttömän hyvin onnistunut pestissään.
Nyt, kun näitä asioita aletaamaan ynnäämään yhteen, niin kyllä tässä voi mielestäni syyttää sekä Tomppaa, että Raimoa yhtälailla nykyisestä tilanteesta. Tästä huolimatta en enää tänä kautena kenkisi yhtään ketään, sillä siitä ei hyödytä enää yhtään mitään. Kannustetaan joukkuetta, jos se (kannustus) peliotteilla ansaitaan. Kärvistellään nyt pari kuukautta, eihän tämä nyt mitään uutta HIFK-kannattajalle ole.