23 peliä takana, eikä ainakaan allekirjoittaneen silmään vallitseva tylsyys ole kadonnut, ei edes siirtynyt taka-alalle. Muutamia tylsyyden ilmentymiä:
- IFK ei ole 23 ottelussa ottanut yhtään 5 minuutin rangaistusta. Itsessään tietysti hyvä asia, mutta toisaalta isot rangaistukset kielivät ylilyönneistä, joiden esiintymiseen riittää usein tarvittava intensiteetti yksittäisen ottelun sisällä.
- IFK:n paras pistemies on pistepörssin sijalla 34. Kaksi kolmesta parhaasta pistenikkarista ovat puolustajia, joista toinen on loukkaantunut. IFK on tehnyt 23 pelissä 60 maalia, joka on neljänneksi vähiten liigassa.
- Puolustuspäässä sentään onnistutaan, kun hyökkäys tökkii. Ei niinkään. IFK on päästänyt 58 maalia, eli melkein saman verran kuin tehnyt. Ainoastaan kaksi IFK:n puolustajaa on tehopörssissä plussalla, ja molemmat ovat olleet tähän astisista otteluista suurimman osan sivussa (KK+ Salmi).
- IFK ei ole kertaakaan saanut aikaan takaa-ajoa pelaamissaan otteluissa. Sen sijaan vastustaja on ilman veskaria pelatessaan tasoittanut pelin IFK:ta vastaan neljästi.
- Ainoastaan hallihanke kirvoitti median kirjoittamaan IFK:sta. Koko paska oli pyyhitty lehtien otsikoista noin viikossa. Asiaan palattaneen vuonna 2020, jolloin tilanne lienee nykyisen kaltainen ja Lippos-Paavon leski kertoo Seurassa miten Paavo-vainaa vastusti hanketta viimeisiin päiviinsä asti.
Ei ylilyöntejä, ei pelillistä ylisuorittamista, ei hankintoja, ei draamaa, ei Suskia, ei nousevia kykyjä, ei huolia, ei murheita. Mutta kyllähän minä nyt silti hallilla ravaan illasta toiseen yhdessä 8199 muun katsojan kanssa.