Aurinko paistaa. Lauantai. Todella nättiä että IFK painii neljän parhaissa, haastaa ylivoimaisen mestarisuosikin kanssa täysin tasaisesti menemään ja tämän karmean runkosarjan jälkeen tämä tilanne tuntuu itse asiassa aika pirun hyvältä. Eilinen harmittaa mutta nämä ovat hetkiä, jolloin pitäisi pystyä nauttimaan.
Tuolla asenteella, hengellä ja innolla jos pelaavat, olen itse tyytyväinen. Tulosurheilu, voittaminen, ketään ei kiinnosta menestys, pitkään jatkunut häviämisen kulttuuri IFK:ssa jne.. I know, I deeply do. Mutta eilinen oli IFK jota itse haluan seurata ja kannustaa. Pelattiin logolle materiaalin suhteen huomattavasti kovempaa vastaan. Mahtuisiko Seppälä, Teissala, Kaskimäki tai vaikka Dyk edes kokoonpanoon vastustajalla?
Tänään täynnä intoa ja ylpeyttä hallille.