En tullut kirjoittamaan viestiä edellisen keskustelun innoittamana, vaikka osin tämä asiaa viistääkin, kun jokusen viestin tuosta yltä silmäilin.
Mutta siis – ihan helvetin mahtavaa, aivan käsittämätöntä. Istuskelen laiturin nokassa jalat vedessä, aurinko paistaa pienten kumpupilvien välillä varjostaessa, tuuli humisee puissa ja linnut laulaa. Lämpöä on sen 22 astetta, eli tarkenee ilman paitaa ihan hyvin, vaikka vähän isompi pilvi lipuisi arskan ohi. Joutsenperhe uiskenteli tuossa juuri 20 metrin päästä ohitse, vastarannalla nousee sekametsää ja ihmisiä ei erityisemmin tässä huudeillä näy. Priceless.
Kaksi viikkoa sitten käännyttiin Suomessa ja lähdettiin kesälomamatkalle samantien. Nyt oikeastaan eka päivä täällä heinäkuuksi vuokratulla kämpällä pienen järven rannalla, ja aivan tajunnanräjäyttävää. Kun on viettänyt vuoden 20-50 asteen lämmöissä, joista tuo 20 siis oli joulu-tammikuussa yölämpöjä, tämä reilun parinkympin auringonpaiste on maagista. Ja tämä vihreys, ja puhtaus.
En ole eka jatkoaikalainen, joka tämän kokee, mutta mun itse oli mentävä kauas, jotta näen lähelle. Tiedättekö, että tällaisesta yksityisyydestä, puhtaudesta ja "viileydestä" maksettaisiin maailmalla hunajaa, ja meillä se on lähipuistossa, pihalla, mökillä tai uimarannalla. Olen nyt liki kaksi tuntia tässä tököttänyt jalat vedessä, ja, no. Tää on vain aivan maagista, miten puhdistavaa tällainen on.