Tämä taas saattaisi olla jopa meikäläisen mieleen. Olen oppinut inhoamaan kahta termiä. Ne ovat polaaripyörteen hajoaminen ja sulkukorkea. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin talvella nuo tarkoittavat näitä tappopakkasia, keväällä mahdollisesti kunnon talatalvea ja kesällä niitä seksiwau-helteitä. Eli juuri niitä sääilmiöitä, joita minä inhoan yli kaiken.
Polaaripyörteen hajoaminen keskitalvella liitetään kylmiin purkauksiin pohjoisella pallonpuoliskolla. Minne, on aina se kysymys. Tutkitusti kuitenkin suosivat nimen omaan Euraasian puolelle niitä. Tämä tapahtuu siis keskimäärin joka toinen tai kolmas talvi.
Keväällä tuo häviää luonnostaan, koska pohjoinen pallonpuolisko alkaa taas saada auringonvaloa ja stratosfääri siis alkaa lämmetä. Takatalvet ovat sikäli siis luonnollinen asia, pyörre kun häviää joka kevät ja näihin liittyy kylmän purkauksia.
Kesällä polaaripyörrettä ei siis pohjoisessa stratosfäärissä ole, vaan se syntyy etelänavan ympärille, kun siellä vuorostaan alkaa talvi ja stratosfääri etelänavan yllä kylmenee.
Toisin sanoen se polaaripyörre on aina sen napa-alueen ympärillä, jolla kulloinkin on talvi.
Näin itse kyllä valitsen sulkukorkean koska tahansa ennen sitä Atlanttista virtausta. Joskus kesällä aiheuttavat toki niitä helleputkia, mutta muuten kyllä aiheuttavat myös ne aurinkoiset putketkin. Ei ne pelkästään kurjia ole, syksyisin ja keväisin oikein mukaviakin.
Mikään meitä koskettava ei ole niin hirveää kuin -19-20 tyylinen talven irvikuva, jonka ajurina oli täysin poikkeuksellisen voimakas ja häiriötön napapyörre, jatkuva voimakas matalapaine Atlantilla ja viikoista toiseen jatkunut länsivirtaus sateineen.
Ei olis meikäläisen kuppi teetä asua jossain Norjan etelärannikolla kyllä.