Vähän niin se tahtoo olla, että mikäli terveys sallii, ei force majeure -asioista kannata stressata vaikka harmittaisikin. Vuodenajat täällä Pohjolassa ovat vähän sellaisia. Mua vitutti aikanaan helteet, enkä pidemmän päälle niistä edelleenkään nauti, vaikka olen alkanut pitää lämmöstä näin iän myötä enemmän kuin junnuna.
Pahinta tuulista ja vesisateista syksyä lukuunottamatta pidän syksystä ja talvesta. Erityisesti se "entisaikojen talvi" on parasta Suomessa, kauniiden kesäiltojen ohella. Pidän pimeydestä ja hyggeilystä kynttilän valossa vahva olut kourassa. Siihen vähän jotain melankolista jazzia taustalle ja ulkotulien tuijottelua. Tulee ikävä.
Tosiaan muutto edessä ikikesään. Puolisen vuotta pystyy ulkona liikkumaan, parisen kuukautta siinä ja siinä ja sitten kolme kuukautta täysi no-no. Tuo puolisen vuotta onneksi osuu meikäläiselle talvelle ja iso osa kuuminta no-no -aikaa taas meidän kesällemme, jolloin ollaan Suomen kesässä, eli sikäli aika optimaalista. Tai saa nyt nähdä.
Nyt tietysti tuntuu ihan hyvältä, kun taakse jää joka päiväinen puushow ja talon lämmitys sekä aikaavievät lumityöt, vaikka niistä jossain määrin pidinkin. Voi kuitenkin olla, ettei tuo sisäkatanteeni kuumalla kaudella kovin miellyttävää ole. Toki jossain määrin harmittaa myös alkusyksyn missaaminen sekä kevään ensivihreidenkin.