Vihaan kesää. Tällä hetkellä en pysty keksimään asiaa jota vihaisin enemmän. Ylipäätänsä vihaan melko harvoja asioita, mutta kesä... Ei saatana mitä paskaa.
"Suomalaiselle ei ikinä kelpaa mikään." Tämän sananparren sitä aina kuulee jos erehtyy valittamaan liiallista kuumuutta. Minulle kyllä kelpaa vaikka mikä, oikeastaan ihan kaikki alle 25 asteen menee, jos ei ilmankosteus ole silloinkin yli 70%. Sade, pimeys, loska, paska, pakkanen, jää, kaikki käy, Ota sontikka, laita kalossit, kolmas kerrasto, taskulamppu, kaikki on järjestelykysymyksiä.
Helle ei ole järjestelykysymys. Muuta ei voi tehdä kuin istua tuulettimien ympärillä munasillaan ja vaihtaa perseenaluspyyhe säännöllisesti. Jalat hikoilee niin paljon että laminaatilla ei meinaa pysyä pystyssä, kun yrität lukea niin liukaskantinen pokkari lipeää käsistä ja sivut vettyy hiestä... Yöt. Yöt ovat olleet nyt melko siedettäviä, mutta nyt kosteus näkyy lisääntyvän taas hiljalleen. Kaupungissa voisi yöaikaan tuulettaa ikkunan selällään, maalla ei. Ikkunan takana odottaa tuhannet itikat tunkeakseen sisälle. Muutaman sekunnin voisi siis pitää lävepivetoa kerrallaan. Siitä tulee lähinnä pahamieli, epätoivoinen olo.
"No, elä oo sisälle, mene ulos nauttimaan kesästä." Niin. Sen käristävän syöpäpallon raiskattavaksi, suojakemikaalien valuessa hien mukana silmiin. Silmiä ei toki muutenkaan voi pitää auki edes aurinkolasien kanssa. Ja sitten kun auringon säteilykulma pienenee tai erehdyt varjoon, tulee taas ne itikat. Vaan onhan se sentään kiva kun on kesä. Ja lämmintä.
En tiedä, ehkä kehittelen valemuistoja, mutta ennen kaikki oli olevinaan paremmin, lapsuuden kesien aikaan 90-luvulla. Silloin kesä tarkoitti normaaleja kesäkelejä ja hellepäivät olivat poikkeuksia. Nyt tuntuu että matkalla kesään ja kesästä ois näitä "normaaleja" 20 asteen ei-tukehduttavia kesäpäiviä on n. neljä per vuosi, kaksi toukokuussa ja kaksi syyskuussa.
Tulis jo syyskuu ja NHL-sesongin ennakkopodcastit.
