Yksi huomionarvoinen juttu Jokereiden kentällisissä on Lämsän tapa ajatella pelistä hieman muista poikkeavalla tavalla. Lämsä on jo puhunut pelipaikattomuudesta, eli siitä, että pakin ei välttämättä tarvitse pelkästään stondailla viivalla ja tulla hyökkäysalueella viimeisenä. Sentteri saa tulla laidasta, laituri voi olla kiekollinen ja pakki tehdä itseään pelattavaksi ylhäällä. Jne. Tähän kaikkeen liittyy Jokerien tapa ja taipumus hyökätä; tullaan useinmiten organisoidusti syöttelevänä rintamana ja hyökätään paljon. Paljon enemmän kuin vastustaja.
Tämä tarkoittaa, että myös neloskenttä hyökkää paljon, ainakin neloskentäksi. Jokereissa nelosen rooli ei tuntuisi olevan yksinomaan rouhiva jarrukenttä, vaan kiekkoa saa ja täytyy pitää. Pitää hyökätä samalla pelitavalla kuin muutkin kentät. Lisänä tulee sitten valmius siihen rouhimiseen ja jarruilemiseen. Tässä mielessä Heino johtaa Jokereiden monipuolisinta ketjua. Peliaikaa mies varmasti haluaisi ja tarvitsisi enemmän, ja miksei sitä olisi tulossa. Henkalle on nimittäin tällä kaudella annettu todella paljon vastuuta alivoimalla, suhteellisen paljon tasakentällisin ja jonkin verran jopa ylivoimalla (aloitusspesialisti).
Loppuun muutama ketjukaveri kolmen jokerikauden ajalta: Petteri Nokelainen, Tuomas Pihlman, Tomi Mäki, Juhani Tyrväinen, Jarkko Ruutu, Semir Ben-Amor ja Joonas Rask. Kälysiä junnuja kaikki? Kädettömiä jokainen?
Ps. Jos nyt aikuisten oikeasti mietitään, niin ainakin organisaatio ja puitteet ovat Jokereissa valovuoden edellä muita. Kyllä senkin luulis vaikuttavan edes vähän.