Hengenlähtö lähellä

[mendieta]

Onko Jatkoajan lukijoilla ollut joskus hengenlähtö lähellä? En tarkoita sitä, että olette ilman vaimon lupaa lähteneet bisselle, vaan että oikeasti on ollut joku lähellä piti tilanne. Monella on varmasti ollut vakavia sairauksia tai muita vastaavia ja niistä puhuminen/kirjoittaminen voi luonnollisesti olla vaikeaa.

Oma kokemukseni: Olin alle vuoden ikäinen, en tiedä tarkasti pitäisi tarkistaa äidiltä, mutta niin vanha kuitenkin, että osaisin kontata/kiivetä. Onko mahdollista, että alle vuoden? No joka tapauksessa. Asuimme kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ja vanhempani olivat siivonneet ja siirrelleet sängyn ikkunan alle. Ikkuna oli tietysti auki, kun tuuletettiin. Vanhempani olivat menneet talon pihalle haravoimaan ja olimme sisällä asunnossa kahdestaan siskoni kanssa, joka oli tuolloin 4-5-vuotias. Minä tietysti innokkaana nuorena miehenä olin kiivennyt sängylle ja sitä kautta ikkunan lauteelle ja katsellut pokkana ulos. Siis kolmannesta kerroksesta. Kun olin juuri ollut tipahtamassa ikkunasta siskoni oli tarrannut minua jaloista kiinni. Siinä sitten roikuin, niin kauan, että isäni juoksi ulkoa sisään ja ylös kolmanteen kerrokseen ja pelasti minut. Siskoni oli vielä silloin, niin pieni ettei jaksanut vetää minua sisälle. Onneksi jaksoi pitää. Voisi sanoa, että hän pelasti henkeni.

Onko teillä ollut hengenlähtö lähellä?

 

[MiikaL]

Ehkä ei hengenlähtö, mutta todella vakava loukkaantuminen ainakin.

Enoni sekä pappani pitävät maatilaa, olin pienenä aina innoisaan mukana heidän kanssaan tekemässä hommia. Kun heinätyöt olivat päätöksessään ja heinät ladossa sisällä, piti sinne sisään vielä viedä sellainen todella iso kuivaaja, painoa en osaa arvioda. Se oli siinä traktorin takana pystyssä (Se kuuluu olla vaakasuorassa maassa) ja se piti kaataa traktorin sekä viiden miehen avulla hiljakseen ladon lattialle. Minä sitten siinä vieressä seisoskelin, oli silloin noin. 6-vuotias enkä tajunnut sitten sellaista varoa. Miehet olivat silloin sisällä kahvilla ja yht'äkkiä se kuivain alkoi kaatua aivan äänettömästi, minä en huomannut mitään. Suuri kuivain kaatui metrin päähän minua. Jos olisin alle jäänyt olisi henki mennyt, tai ainakin vakavasti olisin loukkaantunut. Miehet sitten kuulivat sen äänen sisälle kun se kaatui ja juoksivat katsomaan, hieman he pelästyivät kun olin pelästynyt tottakai, ja itkin siinä vieressä. Onneks mitään ei sattunut.

(sori hoono soomi)

 

[Ruutiveijari]

Sairauden vuoksi kolme kertaa ollut parin minuutin päässä vähän pidempi uni.

 

[Shane]

Ihan hengenlähdöstä en nyt tiedä, mutta viime syksynä oli tuossa Jyväskylän ja Jämsän välillä syhteellisen tiukka paikka, kun sankassa hernerokkasumussa ilmestyi ylämäkeä ryömivä rekka eteen aivan kuin tyhjästä. Varmalta törmäykseltä pelasti vain vieressä ollut vapaa ohituskaista.

Meillä taitaa muuten mendieta olla joku telepaattinen yhteys, sillä minun on ollut tarkoitus avata ketju aivan samasta aiheesta tässä jo muutaman päivän ajan. Ehdit kuitenkin ensin.

 

[Habby]

Viestin lähetti mendieta

Olin alle vuoden ikäinen, en tiedä tarkasti pitäisi tarkistaa äidiltä, mutta niin vanha kuitenkin, että osaisin kontata/kiivetä. Onko mahdollista, että alle vuoden?

On mahdollista. Vaavelit oppivat konttaamaan 6-8 kuukauden ikäisinä ja kävelemään siinä vuoden ikäisinä. Esimerkiksi minä opin kävelemään 11 kuukauden ikäisenä. Joo, ja en tiedä tätä itse, vaan kysyin huvikseni äidiltä.

Kolmesti olen ollut normaalia lähempänä kuolemaa.

Olin joku 2-3-vuotias, kun menin vanhempien huomaamatta tippumaan veteen eikä pää ylttynyt pinnalle saakka. Jalat sen sijaan ylttyivät pohjaan. Onneksi isipappa tuli ja vetäisi minut hetken päästä pinnan alta pois.

Kahdesti olen meinannut tukehtua.

Ensimmäinen kerta, olin korkeintaan viiden vanha. Meinasin tukehtua ananasmurskaan. Kyllä, luit aivan oikein. Ananasmurskaan. Isipappa tuli ja pelasti taas. Tilanteesta muistan vain sen, että naapurin täti kirkui olohuoneen ovella, että "nyt se kuolee."

Tuo ananasmurksaan melkein tukehtuminen on ollut naurunaiheena myöhemmin perheessämme. Kuka voi oikeasti tukehtua ananasmurskaan?

Toisen kerran meinasin tukehtua sinä vuonna, kun ensimmäinen Pekko Aikamiespoika-elokuva oli ensi-illassa. Olin lähdössä elokuvaa katsomaan ja söin hätäseen ruokaa - makaronia ja lihapullia. Tällä kertaa meni lihapulla väärään kurkkuun ja aluksi kukaan ei tajunnut mitä yritin viestittää käsimerkeilläni. Mutta taas isipappa pelasti Heimlich-otteen avulla.

 

[MiikaL]

Viestin lähetti Habby
Mutta taas isipappa pelasti Heimlich-otteen avulla.

Voi jumaleisson mut on sulla ihme enkeli-isä! Tommonen olis hyvä olla ihan jokasellakin.

Isosiskollani on muuten ollut sitten todella lähellä hengenlähtö, olin silloin kuuden vanha ja pelastin hänen henkensä. Ei hän kyllä silti koskaan palaa entiselleen. Enempää en tahdo sitä tapahtumaa muistella, näin siitä painajaisia lähes kuukauden.

 

[Mike]

Minulla on ollut pari kertaa.

Jotain about 5-7-vuotiaana oltiin hietsussa uimassa ja leikittiin vanhempien kavereiden kanssa tarzania tjsp. Minä tohkeissani sitten olin liian tohkeissani, pohjassa oli ollut äkkisyvä kuoppa, enkä osannut uida, ja painuin pinnan alle kun jalat eivät yltäneetkään pohjaan. Rannalla leikkiä seurannut sivullinen miespuolinen henkilö tuli ja poimi pikkupojan vedestä, mutsi ei olisi kerennyt millään. Muistan vieläkin tapauksen mikä on aika hassua sinänsä, että montaa asiaa ei monikaan varmaan enää siitä iästä muista.

Toisen kerran oli varmaan hengenlähtö lähellä about 16-17 vuotiaana. Oltiin kaverin kotibileissä ja sitten kun viinat kävi vähiin, niin tyhjennettiin hänen mielisairaan - tapahtuma-aikana hoidossa olleen - äitinsä lääkekaappi niin, että vedettiin suoraan vaan kourallinen nappeja naamariin ja nukuttiin muutaman muun mukana olleen kanssa putkessa pe-illasta- su-iltapäivään..
Vasta ehkä vuosia jälkeenpäin kelattiin, että mitäpä jos innostuksissaan oltaisiin otettu pari nappia lisää, tai jakajia olisi ollut yksi tai kaksi vähemmän..

Tyhmää, niin vitun tyhmää..

 

[Lone Wanderer]

Laitoin serkkuni auton lämmitysjohtoa pistorasiaan, kun tuli aivan järkyttävä sähköisku, koska johodon suojakuoressa oli sormenpään kokoinen reikä.
Hanskoihin paloi mukavat jäljet ja sormeen oli liimautunut palanutta kangasta.
Ilman hanskoja olisin todennäköisesti kuollut...

 

[Paitselo]

24-vuotiaana... perseen alla 750-kuutioinen Honda... vauhtia rapiat 100 km/t kun eteen päätti kolmion takaa pysähtymättä tunkea Volkkarillaan puolisokea papparainen. Ehdin tehdä jonkin jarrutuksentapaisen ja jostakin ihmeen syystä (tietenkin vaikutin asiaan reagoimalla "selkäytimestä") pyörän takapää alkoi silloin (märällä asvaltilla) liukua vasemmalle... jos se olisi liukunut oikealle, olisin yksijalkainen invalidi tai vainaja.

 

[pernaveikko]

Viime kesänä Mikkelin torilla manne ampui kohti, luoti meni näyteikkunaan kymmenen metrin päähän. Voi jeesus, että pelotti.

Joskus pienenä olin yksin kotona samanikäisen kaverin kanssa, kun joku huumehörhö kiipesi meidän parvekkeelle, just sain oven lukkoon, että ei päässy sisälle. Äijä kirosi siellä, että vittu mulla ei ooo panoksia. Se ei selvinnyt oliko sillä edes asetta. Oltiin niin pieniä, että ei ymmärretty soittaa poliisille, juostiin naapurin sedän luokse. Ei edes kiinnosta oliko sillä oikeesti asetta, sillonkin pelotti.

Paha sanoa olenko ollut lähellä kuolemaa, mahdollisesti kyllä.

 

[Jack Daniel's]

Viestin lähetti Mike
Toisen kerran oli varmaan hengenlähtö lähellä about 16-17 vuotiaana. Oltiin kaverin kotibileissä ja sitten kun viinat kävi vähiin, niin tyhjennettiin hänen mielisairaan - tapahtuma-aikana hoidossa olleen - äitinsä lääkekaappi niin, että vedettiin suoraan vaan kourallinen nappeja naamariin ja nukuttiin muutaman muun mukana olleen kanssa putkessa pe-illasta- su-iltapäivään..
Vasta ehkä vuosia jälkeenpäin kelattiin, että mitäpä jos innostuksissaan oltaisiin otettu pari nappia lisää, tai jakajia olisi ollut yksi tai kaksi vähemmän..

Tyhmää, niin vitun tyhmää..

Tuo oli kyllä melkoinen kuningasidea, tuskin edes se kuuluisa Hadji olisi keksinyt mitään noin hölmöä. Kaikkea se jurri teettää.

Itselläni ei ole muistaakseni ole ollut kuolema vielä koskaan lähellä. Kerran olen pyörällä kaatuessani lyönyt pääni maahan niin rajusti, että sairaalaan jouduin, onneksi ei pää haljennut, se olisi ollut menoa siinä tapauksessa.Muistaakseni olin silloin 12-vuotias.

 

[Mike]

No Predatoria mukaillen.. Alla uunituore ajokortti ja pitkään ja hartaasti viritelty välikoppainen, nopealla ohjauksella ja lukkoperällä varustettu Ford Escort 2000OHC, josta irtosi ehkä 130-150hv - ajotausta omasta mielestä vähintään Markku Alenin veroinen, koska olin ajanut mikroautoja koko pienen ikäni.

Sitten pikkuliukkailla Hindsbyn pitkillä hiekkateillä (jossa käytiin aina frendien kanssa ajamassa rallia) auto n.100 km/h vauhdissa kesken pitkän pimeän mutkan petollisella irtohiekalla lapasesta ja ihan matkustajia oltiin, vaikken kavereile sitä myöntänytkään..
Perä kävi ojassa - josta puut n. metrin päässä - ja sitten oltiin taas hirveällä tsägällä tiellä ja renkaat menosuuntaan. Kukaan ei kai lisäkseni ehtinyt edes tajuamaan tilannetta.
Itse en kuitenkaan laske tuota hengenlähtö-lähellä juttuihin vaan ennemminkin läheltä_piti_paha_mälli_kategoriaan. Oli jännää kuitenkin - säikähdin :)

 

[Iceman]

Intissä...

... on ollut hengenlähtö TODELLA lähellä, sattuma tai tarkoitus pelasti silloin. Tarina löytyy tästä ketjusta .

Sitten on ajettu piikillä metsään hirveä väistäessä ja laskeuduttu purjekoneen trimmillä peräsimen vaijerin katkettua mutta ne kaikki olivat omissa käsissä joten niitä ei lasketa.

Mikäs pahan tappais.

 

[Paitselo]

No joo, tuli toinenkin juttu mieleen.

Intissä Isosaaren linnakkeen ampumaradalla. Olin alikessuna valvomassa alokkaitten rynkkyammuntaa. Aamureinot ampuivat seisaaltaan kertatulta. Minä seisoin siinä ampujien rivistön takana miettien lähinnä pillua, kylmää kaljaa ja Hurriganesia. Sitten täysin yllättäen vasemalla etuviistossa seissyt alokas käänsi aseensa piipun osoittamaan suoraan naamaani... hän paineli samalla koko ajan liipaisinta ja huusi että "herra alikersantti, tämä ei toimi". Pudottauduin polvilleni ja siinä samalla iskin lujaa vasemmalla kädelläni alokkaan käsissä olevaa rynkkyä alhaalta päin... kovalla pamauksella luoti lähti taivaalle.

Arvatkaa piruuttanne, että ketä sen jälkeen kuulusteltiin kauan ja hartaasti syynä "alokkaan lievä pahoinpitely"... onneksi ei natsat menneet.

 

[Triton]

Re: Re: Hengenlähtö lähellä

hmm.. mun serkulla oli joskus 80-luvun lopulla semmonen idioottimainen poikaystävä, jolla oli joku ylivanha lada. Se oli siitä tosi ylpeä. Sitten kerran hiihtolomalla se mun serkku tuli sen poikaystävän kanssa hakemaan mua niille, ja tietenkin sen idioottipoikaystävän piti näyttää kuinka lujaa silla ladalla pääsee... Sinä talvena oli aivan mielettömästi lunta ja se tie mitä me mentiin oli tosi kapea ja mutkainen. Ja tietenkin sen idioottipoikaystävän piti joka mutkassa ajaa väärällä puolen tietä. Ja tietenkin yhdessä mutkassa tuli auto vastaan.... istuin muuten sen auton takapenkillä ja siinä ei tietenkään ollu ees turvavöitä... Ehdin vaan ajatella, että nyt kolahtaa ja näin semmosen vihreän vilauksen... Mutta sillä vastaantulevan auton kuljettajalla oli onneksi niin nopeat refleksit, että se oli kerennyt kääntää rattia ja ajaa sen autonsa sinne lumipenkkaan. Se idioottipoikaystävä käänsi sen ladanromunsa ympäri ja me mentiin kattoon sitä toista autoo ja se oli puoleenväliin asti siellä kinoksessa. Jos se mies ei ois ollut niin nopea, niin tuskin olisin tätä juttua kirjottamassa. Se toinen auto piti loppujen lopuksi vetää traktorilla sieltä kinoksesta...

Viestin lähetti Habby
Mutta taas isipappa pelasti Heimlich-otteen avulla.

Minä olen pelastanut kissani hengen kahdesti kyseisen menetelmän avulla...:) Ei passaa antaa sille turhan isoja lihapaloja tästä lähtien....

 

[Rubberduck]

Re: Re: Hengenlähtö lähellä

Viestin lähetti Habby
Kuka voi oikeasti tukehtua ananasmurskaan?

Jep, tai suolakekseihin?

Vuosi oli 1986, kaverin kyydissä matkalla Somerolta Helsinkiin. Varastettu auto, alaikäinen kuski, kaljaa... 160 km/h ojaan, pari kertaa katon kautta ympäri. Turvavöitä ei tietenkään kenelläkään. Luulisi luonnon hoitavan noin saatanan tyhmät yksilöt pois päiviltä, mutta täällä kekkuloidaan vieläkin.

Samaisena vuonna tuli sitten tehtyä tuo Mikenkin kokeilema homma, eli viinojen loputtua kaverin lääkekaapista kaikki venäläiset lääkkeet naamaan. Kolme päivää särki päätä niin perkeleesti. Fiksu on aina fiksu.

 

[Cosmo]

Niin, tässähän on niitä 'läheltä piti'-tilanteita, joista on itsellään joku tieto. Mutta kuinka paljon niitä onkaan, mistä ei itse tiedä. Eli esim. ajaa isoa vauhtia motaria, ja sekunnin päästä samassa kohtaa tien ylittää joku Pohjolan isoin hirvi? Tai mitä jos en olisikaan käynyt tankkaamassa siinä hetken mielijohteesta jossain Teboililla, olisiko juuri se ja se rekka ohittanut riskillä juuri siinä kohtaa kun minä olisin tullut vastaan. No, tossa vaan liikenne-esimerkit. Mutta noita on kyllä turha kelailla, pienestä se on kiinni: "tolppa sisään, tolppa ulos; ne ratkasee pelit", pätee tässäkin.

Itselläni ei kyllä heti tule mieleen em. close calleja, mutta puolikkaita tai läheltäpitejähän ei lasketa..

 

[JLand]

- Puolitoista vuotta sitten tuli oltua vähän liiankin lähellä todistamassa erästä tunnettua joukkomurhaa.

- Hieman ennen joulua olin tulossa töistä kotiin ja onnistuin jotenkin jättämään takkini taksin oven väliin ja taksi painoi menemään. Onneksi liikennevalot pysäyttivät matkan, muuten en olisi todennäköisesti selvinnyt pelkällä uuden takin ostolla.

 

[Ghost]

Muutaman liikenteen läheltäpiti tilanteen lisäksi sairastin kahden vanhana kuumekouristukset. Itselläni ei luonnollisesti muistikuvia ole, mutta ambulanssilla kiidätettiin sairaalaan, vaahtoa tuli suusta ja teho-osastolla vietettiin useampi päivä. Lääkkeitä söin tapauksen jäljiltä 4-5 vuotta.

 

[Nahkaparturi]

Olin 8-vuotias ja pyöräilin sileillä renkailla jäistä katua kauppaan. Äkkiä etupyörä lähti liirtoon ja kaaduin. Takaa tuli henkilöauto juuri ’sopivaa’ vauhtia, koska pääni osui auton etummaiseen pölykapseliin. Hieman hitaammalla auton vauhdilla pääni olisi jäänyt alle.

Toinen tapaus oli myöhemmällä teini-iällä. Tuli juotua viinaa liikaa, ja ennen kaikkea liian nopeasti. Hoiperreltuani, ja laatoitettuani mm. elokuvateatterin portaat, tunsin että nyt alkaa väsy iskeä. Voimat ehtyivät puistossa, missä aloin vetää sikeitä. Heräsin aamuviideltä sikiöasennossa räntäsateeseen ja kovaan viluun. Tuon jälkeen oli suht’ nautinnollista päästä kotiin ja peiton alle. Niin, jos keli olisi ollut vielä muutaman asteen kylmempi, miten olisi käynyt…tuli kuitenkin vedettyä ainakin viiden tunnin nokoset marraskuisen taivaan alla.

 

[King]

Kerran on tainnut kuolema olla lähellä. Olin noin kolmen vanhana mummolassa ja iski joku allerginen reaktio ja en pahemmin saanut enää henkeä. Siitä sitten ambulanssilla kiirellä sairaalaan ja täällä vielä ollaan. Siinäänsä outoa, että tämä allerginen reaktio iski, koska en mistään allergiasta kärsi.

Vakava loukkaantuminenkin on ollut kerran lähellä. Ala-asteella ollessani koulun lähistöllä oli isohko kukkula jossa oli vallihautoja, siellä sitten kavereiden kanssa aina hypittiin ja kerran tipahdin oikein tyylikkäästi alas selälleni pölkyn päälle. Pudotusta oli joku kolme-neljä metriä. Mitään ei käynyt, selkä oli vähän aikaa kipeä.

 

[FourForty]

Ehkä vakavin tapaus tapahtui parivuotiaana, kun tipahdin talomme takapihalla olleeseen syvään kuoppaan, jossa edellinen asukas oli pitänyt suihkulähdettä ja joka oli kevään sulamisvesistä täyttynyt. Onneksi isä oli lähistöllä tekemässä puutarhatöitä, kuuli molskahduksen ja kerkesi vetää minut kuopasta ylös. Vettä olin ehtinyt hengittää, mutta se kaikki tuli ravistelemalla ulos.

Parikymppisenä lähti yöllä keikkamatkalla kerran autosta eturengas vauhdissa irti. Hiekkatiellä tai mutkassa jälki olisi saattanut olla pahaakin, mutta suoralla ja tyhjällä asfalttitiellä ei käynyt oikein mitään. Levypyörän hankautuminen asfalttia vasten toimi sen verran tehokkaana jarruna, että auto pysähtyi nopeasti ja kerkisin vielä ohjata sen tien laitaankin.

 

[Baritoni]

Re: Re: Hengenlähtö lähellä

Viestin lähetti Habby
Mutta taas isipappa pelasti Heimlich-otteen avulla.

Millainen on Heimlich-ote? Olisi ilmeisesti hyvä osata.

Mendietan tarina on samankaltainen kuin Eric Claptonilla, jonka poika putosi ikkunasta, kun lastenhoitaja oli unohtanut juurikin tuuletusikkunan auki. Tämän traagisen tapahtuman pohjaltahan syntyi biisi Tears in Heaven.

B

 

[lintu]

Yksi kerta muistuu mieleen tuosta vuosien takaa. Maalla ollessamme faija oli opettanut minua pikkuhiljaa veneemme ajamista. Meillä oli semmoinen Yamarin 60 hv:n Yamahalla, se lähtee kuulkaas aika kovaa liikkeelle. Sain sitten ekoja kertoja kokeilla veneen ajamista alusta loppuun ilman faijan apua. Katoin että kaikki on kunnossa ja kaasu pohjaan -> moottori oli siinä asennossa että vene meni hullun lailla suoraan noin 1/2 metriä syvän kivisen rannan yli kalliota päin, faijani nopea reaktio kuitenkin pelasti henkemme.

Toinen tapaus onkin jo vielä vanhempi. Kävelen unissani ja siitä on tottakai monia hauskoja tarinoita seurannut. Joskus kuitenkin on tapahtunut vähän kamalampiakin asioita kuten tämä. Jostain kumman syystä olin kiivennyt ikkunalaudallemme ja siellä sitten heiluin jotain ja vahingossa tönäisin jonkun ruukun, joten se meni rikki -> faijani kuuli tämän ja tuli katsomaan mitä oikein tapahtuu ja ehti herättää minut ennen kuin mitää vakavampaa ehti sattua.

Vielä yksi kerta muistui nyt mieleen. Olimme maalla ja siellä nukuimme veljeni kanssa yhdessä mökissä. Minun huoneessani oli tuikku-kynttilä josta sitten tuli alkoi leviämään. Olimme kummatkin syvässä unessa ja kuin onnen kaupalla olimme asentaneet palohälyttimen vain kahta päivää aikaisemmin. Heräsin älyttömään piippaamiseen ja ehdin pelastaa myös veljeni. Helposti siihen häkään olisi kuollut huomaamatta!

 

[Zeppo]

Noin 6 vuotta sitten oli enemmän kuin lähellä että olisin
törmännyt hirveen tuolla Korppoossa, Turun saaristossa

Olin menossa kaverin mökille ja käännyin pikkutielle joka vie
lauttasatamaan. Vauhtia oli onneksi vaan 60 km tunnissa
ja käänsin päätäni vähän oikealle sanoakseni pelkääjän paikalla
istuvalle kaverille jotain. Samassa pöllähti nuori hirvi suoraan pensaiden takaa eteemme. Hiljainen vauhti ja se että käänsin päätäni oikealle oikealla hetkellä pelasti meidät, ehdin juuri ja
juuri vetää liinat kiinni. Mietimme sen jälkeen kun tärisevin käsin
poltettiin hermosauhuja että se hirvi olisi luultavasti lentänyt koko
painollaan syliimme, koska se oli sen verran pienikokoinen ja
me ajoimme heikkopeltisellä Toyotalla. Tuota lähempänä ei
ole noutaja vielä käynyt.

Intissä tuli nähtyä todellinen läheltä piti-tapaus kun eräs
tumpelo unohti poistaa rynkystä lippaan kun vartiokeikan jälkeen
pidettiin asetarkastus, luoti lensi sitten päävartion seinään
mutta ei ollut vierikaverin pää kaukana.....